Katan muistipolku

pelejä

2012-01-18T11:34:00.000Z

http://www.howrse.fi/?origin=adwords&gclid=CLHft9C52a0CFYMtmAodR195Fg

http://www.topkani.fi/

http://pelikone.fi/

http://www.rahalaakso.fi/

http://mobihubu.fi/mobihubu-pelit

muista

2011-12-27T15:10:00.001Z

http://charmeck.org/Pages/default.aspx // Charlotte

Kaikenlaista, mutta tänään tää!

2011-06-17T07:10:00.001Z

"Tiedät kai senkin, että totaalinen luottamus rajoittuu vain lyhyisiin hetkiin. Silmänräpäykseen, joka on ihmeellinen kuin kohtaaminen iankaikkisuudessa"

"Tiedän kyllä."

"Sinä tiedät niin paljon. Siksi kai sinä ymmärrät niin vähän."

"Niin, minä eksyn, kun lähden etsimään selityksiä."

"Mutta niitä ei ole. Elämä on julmaa eikä kukaan saa koskaan tietää millä se lyö seuraavalla kerralla."

Marianne Fredriksson: Muuttolinnut

Niheetä tämä raportointi!

2010-11-25T13:20:00.006Z

Elggissä on 346 viestiä rästissä, mutta aiheena ammattiwiki ja oppimisprosessi, johon sen myötä pääsimme. Alkukohtana jonkinlainen ongelmaperustainen oppiminen ja aikuisten oppijoiden omien kokemuksten ja analysointitaidon mukaan ottaminen. Aiheena hierojien koulutuksen työkyky ja sen osa-alueet -opintokokonaisuus.

VAIHE 1: Kävimme kuvaamassa videoklippeja oppijoiden normaalilla harjoitustunnilla, jossa he harjoittelivat hierontaotteita, hierontaa hoitotapahtumana ja ergonomista työskentelyä. (2,5 tuntia)
-> TYÖSTÖ: Klipeista koostettiin muutama minuutti jokaisen oppijan työskentelyä. Klipeissä ei otettu huomioon hyviä/huonoja käytänteitä, vaan yleistä työskentelyä; analysointi jätettiin oppijoille (opettajajohtoisesti). (8 tuntia konvertointeineen)

VAIHE2: Oppijat saivat etätehtävän (Tee oma mind map aiheesta työkyky: Mitä se tarkoittaa, mitä sisältää jne. Mieti, mitä haluat kysyä pitkään työtä tehneeltä hierojalta työkyvystä.)

-> TYÖSTÖ: oppijoiden MindMapit käytiin läpi yhdessä joitain kohtia esiinnostaen ja keskustellen. -> Oppijat laativat vielä uuden pienryhmän MindMapin samasta aiheesta, mutta niin, että nostivat esiin henkilökohtaisia kriittisiä kohteita. Sen jälkeen konkretisoitiin työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ryhmittelyn pohjalta sovelletun swotin avulla (Ryhmittely: 1. Minä/fysiologiset tekijät 2. Minä/sosiaaliset tekijät 3. Minä/psyykkiset tekijät 4. Koneet, laitteet ja tarvikkeet 5. Työympäristö 6? Sovellettu swot: a. positiiviset tekijät, joihin voin itse vaikuttaa b. positiiviset tekijät, jotka ovat itsestä riippumattomia c. negatiiviset tekijät joita pelkään/joihin luulen kompastuvani d. negatiiviset tekijät, jotka ovat itsestä riippumattomia(4 tuntia)

VAIHE 3: Käytännön harjoitus aiheesta eli naurujooga. (2 t)

VAIHE 4: Työkyvyn osa-alueista nostettiin esiin ERGONOMIA. Klipit käytiin läpi yhdessä katsoen ja kommentoiden sekä hyviä että kehitettäviä asioita. Ryhmäkeskustelu. Vapaa ilmapiiri. (2 t)
-> TYÖSTÖ: Opettajajohtoisesti käytiin läpi otteita, työtapoja ja ergonomiaan vaikuttavia tekijöitä. Pienryhmissä kokeilua, huom: kaksi opettajaa paikalla. (2 t)

VAIHE 5: Hyvinvoinnin käytäntöjä = oppijoiden yhteinen (itseorganisoitu) peli-ilta ja illanvietto. (3- tuntia)

VAIHE 6: Etätehtävänä oman hyvinvointisuunnitelman laatiminen. Näkökulmana ohjeet itselle pitkällä tähtäimellä. (7 t)
-> TYÖSTÖ: Integroiminen Ammatillinen kasvu -opintokokonaisuuteen. Omien suunnitelmien läpikäymistä suhteessa ammatillisuuteen ja sen kokonaisuuteen.

VAIHE 7: Arviointi ja analyysi. Opettajien mielestä työskentely oli antoisaa, koska mukana oli parityöskentelyä, ryhmätyöskentelyä ja itsenäistä tekemistä. Kaikki tekeminen luokassa oli toiminnallista. Videot ovat loistava oppimisväline-> oppijoiden oma-analyysi osui varsin hyvin naulan kantaan. Mukana oli usea opettaja, jolloin uuden ideat nousevat pintaan ja omaa toimintaansa tulee analysoitua uudella tavalla. Jonkinverran harmaita hiuksia ilmaantui videoklippien työstämisvaiheessa, konvertoinneissa ja tallentamisessa (moodleen).

Jäsenkorjauksen esitelmä ja lopputyö

2009-10-12T11:22:00.002Z

Lopputyö

KATAN_UKK_muistiinpanot

UKK-instituutin selkäpäivien sekavat muistiinpanot

2009-10-02T06:08:00.001Z

Terveyshuollon systeemin moninaisuus ja sen haasteet alkaa pikkuhiljaa mennä tajuntaan! Tämä on isompi asia kuin olen tajunnutkaan.

Simo Taimela, mitä kipu tekee kehon hallinnalle

luut - hermosto - lihakset –kolmijako tuli vasta 90-luvulla!

Liikkeen kontrolli: kohdistettu huomio / automaattinen liike. on siis eri asia, jos kohdennat reenin johonkin tai teet useaa asiaa yhtäaikaa.
130 liikeastetta matemaattisesti selkärangan suhteen - onko siis mahdollista TIETOISESTI liikuttaa selkää? Ei. Selkä ei ole juurikaan tietoisen liikuttamisen kohteena.
Pyramidaalinen järj. =tahdonalainen.
Ei-tahdonalaisten liikkeiden säätely. Sij. Cortexissa usealla eri alueella! Extrapyramidaalinen liikekontrolli!

Kipu: kulkee vastakkaiseen suuntaan. Erityyppistä kipua: nosiseptinen (lihaksesta hermorataa pitkin aivoihin), traumaattinen (inflammarorinen), neuropaattinen (hermovaurion aih), TOIMINNALLINEN kipu (näkyy aivoissa ärsykkeenä eri paikassa kuin normaalilla ihmisellä) - neurofysiologia on muuttunut, kipuaistimus tulee sellaisestakin ärsykkeestä, joka ei ole "oikeeta kipua". Täll. Hlöllä on myös pidentynyt reaktioaika; sijaitsee lähellä liikehermokeskusta.

Miten kipu sitten haittaa motoriikan säätelyä?
Kipu - suojaspasmit - muut lihakset korvaa (mot. liikemalli ei voi toimia, totuttu malli ei siis enää päde), ylikuormitustila / käyttämättömyys.

Selkäsairailla poikittainen vatsalihas aktivoituu viiveellä verrattuna terveeseen-yli-into.

Tasapainon reflektorinen säätely on vaikeampaa selkäsairailla.

Ennakoiva mekanismi aivoissa ei toimi niin hyvin kuin terveellä hlöllä. Liikeaistitunnon menetys liittyy selkäkipuun.

Pitkäaikaisseuraukset: paraspinaaliset lihakset voi käyttämättöminä muuttua RASVAKSI, kipua, ei voimaa, tuki puuttuu...

Kipu aih. Häiriötä cortexissa ja motorisella tasolla.
Fyysinen, psykososiaalinen, sosiaalinen aspekti. Muutokset tapahtuvat siis hyvin monella tasolla!
Liitetiedosto sisältää muistiinpanon ja sen objektit

Ilkka Vuori, professori, Tre
TULE-sairaudet aiheuttavat enemmän taipumusta masennukseen, hoidon tarvetta ja kustannuksia kuin muut sairaudet! Tietoa on, mutta syvempää tiedostamista tarvitaan. TULE-sairaudet kohdistuvat yhteiskunnan huonompiosaisiin ja aiheuttavat epätasa-arvoa.

Kansallinen TULE-ohjelma on kaikkien yhteisöjen yhteinen toimija Tule ry (nyt 16 jäsenyhteisöä).

Tule-terveys on terveyden perusta! Yleisimpien kansansairauksien tehokas ehkäisy edellyttää tule-sairauksien tehokasta ehkäisyä. Mukaan odotetaan: www.suomentule.fi
Jaro Karppinen, prof, Oulu
Välilevy tarvii lähinnä glukoosia, pärjää suht. ilman happea! Välilevy (nucleus pulposus) imee yöllä vettä itseensä, se on pesusienikudosta! Välilevyn rustokudos ei uusiudu. Harjoittelusta on hyötyä lihasten kautta...

Harjoitteluterapia=liikunta helpottaa kipuja. Sis. Venyttelyä+lihasharjoittelua. Harjoittelu estää kivun uusiutumista.

Verenkierron lisääminen auttaa selkää.

Mieliala. Uskaltaa käyttää selkää!

Hoitajan täytyy motivoida riittävän kauan ja paljon.

Paino-ongelmat (mekaaninen kuormitus, systeminen inflammaatio;tulehdusvälittäjäaineet vähenee, ateroskleroosi;verisuonten kalkkeutuminen vähenee)

Elämä on kokonaisuus:Unihäiriöt lisää alaselkakipujen tod.näköisyyttä!

16v. Erittäin aktiivisesti liikkuvilla oli eniten kipuja. Samoin paljon istuvilla. (ei vähän liikkuvilla)

Monipuolisuus liikunnassa näyttää suojaavan selän alieen kivulta (12-16v). Kasvuvaiheessa ranka on vaurioherkempi!

Välilevyjen verisuonitus loppuu 10-15vuotiaina. Murrosiässä liikunta loppuu...

Aikuisiässä selän terveys vaatii luukkumista; degeneraatio alkaa 30 jälkeen. Liikunnasta on selvästi enemmän hyötyä kuin haittaa; kivun sallimissa rajoissa.

Olavi Airaksinen: kivun kanssa liikkuminen, selkä

Alaselän toimintahäiriö-kipu-lihasspasmit-lihasten heikkeneminen-toiminnan ohjaushäiriöt-rappiosairaudet-kipua aistivien järjestelmien häiriintyminen-kipu---

Usein ongelmia on monia eli spesifien yksitt. Toimintojen tekeminen (esim. Yhden nikaman palauttaminen) on vaikeaa, eikä sen antamasta voi olla varma (responsia ei voi osoittaa).
Kivulias lihas ei respondoi samoin kuin terve lihas. Kivun kroonistuminen; jatkuva kipuinfo aivoihin, masennus, pelot (epätietoisuus), kierre. Mukana fyysinen, henkinen ja sosiaalinen aspekti.
Selkäkivusta 7-11 % kroonistuu, 60% kustannuksista kroonisista.

50+ spinaalistenoosi, osteopor.murtuma, maliginiteetit, spondyloosi: alaraajojen vahvistaminen tärkeintä!
Alle 50: tod.näk. Toimintahäiriöitä.

Kipu: anamneesi eli kivun analyysi, jotta voi ohjeistaa liikkumaan oikein.

Harjoittelu on tehokkaampaa kuin yleislääkärin lääkehoito (A). Ohjaus edistää motivoinnin ja seuruun kautta. ei spesifisiä laitteita, vaan se, että asiakas tekee harjoitusohjelman säännöllisesti.

Tavallisilla liikkeillä voi vahvistaa stabiloivia lihaksia, ei siis tarvita kommervenkkejä. Esim tasapainolauta ja käsipainot kädessä.

Kaikissa selkäsairauksissa lepo on haitaksi!
Kipu hallintaan!
Kohtalainen rasitus hyväksi selälle!
Yksilölliset suoritukset!
Liitetiedosto sisältää muistiinpanon ja sen objektit

Marjo Rinne, UKK.
Neuvontaa vai liikettä - mikä auttaa selkävaivoihin?

Ihmisen ymmärtäminen keskiössä! Ihminen ei ole vain nikamia, luita ja lihaksia. Onko asiakas valmis ottamaan tietoa vastaan?

Neuvonta on mm. ongelmanratkaisua. Tavoitteena on vahvistaa tietämystä terveydestä ja itsetuntemusta sekä elämänlaatua. Tässäkin vaaditaa muutos! (Katan huom.) Ohjaamisen tavoite on vaikuttaa asiakkaan jokapäiväiseen elämään.

Asiakaslähtöisyys. Asiakkaan täytyy osallistua.
Liitetiedosto sisältää muistiinpanon ja sen objektit

Jari Parkkari, Treen urheilulääkäriasema; selkäkivut nuorilla - liikettä liikaa vai liian vähän.

14v. Nuorista 30% koki alaselkäkipuja. Tytöillä oireilua enemmän kuin pojilla.
Vähäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä selkäkipuihin. (kumpi aiheuttaa kumpaa) Kasvuiässä aiheutunut (urheilu) vamma indikoi pitkäkestoisia muutoksia! Voi siis kroonistua, mikäli asiaa ei oteta todesta.

Erittäin aktiivinen liikunta on siis riski saada selkäkipuja.
Varusmiehillä huono kunto indikoi selkäongelmia. Polarisoituminen eli U-käyrä!

Siis liike on lääke - kohtuudessa!

Sarianna Sipilä, Jyväskylä, gerontologian tutkimuskeskus. Iäkkäiden liikunta.

Lihasvoima ennustaa toimintakykyä. Ja toisinpäin: keski-iän huono lihasvoima indikoi vanhuuden huonompaa toimintakykyä.
Liitetiedosto sisältää muistiinpanon ja sen objektit

Helena Miranda, Työterveyslaitos
Selkäkivun riskitekijöitä fyysisten tekijöiden lisäksi sosiaalisen tuen puute.
Suomessa euroopan tasolla paljon selkäkipuja, ei ihan ykkösenä.
Näyttää, että tupakoinnilla ja selkäkivulla on yhteys, erit. Pitkäaikaisella selkäkivulla suurin merkitys. Ei kauheen korkea.
Tupakointi nopeuttaa välilevyjen deganeraatiota, häiritsee välilevyjen metaboliaa, edistää ateroskleroosia, kohotta crp:tä (tulehdus).
Ylipaino (runsas) nostaa selkäkivun riskiä. Lisää systeemistä tulehdusreaktiota, biomekaaninen kuormitus (vartalon neutraaliasennon pitäminen vaikeaa, hankalammat työasennot), psykologiset tekijät.
Iskiaksen (kliininen) yhteys tupakointiin ka ylipainoon, Alkoholin osalta ei näyttöä, samoin istuva elämäntapa, kulttuuroharrastukset.

Nyk. Selkäongelmia katsotaan biopsykososiaalisten tekijöiden kautta! Mukana myös aika, sillä tekijöiden riskit vaihtelevat iän mukana.

Ikä otettava huomioon, elämäntapariskit alkaa indikoida yli 50-vuotiailla. Henkinen stressi nousi riskiksi jo 40:v. Unihäiriöt herkistää kivulle ja indikoi tulevaa selkäkipua!
Liian lyhyt uni indikoi ylipainoa, ylipaino selkäkipua.

Selkäoireissa n. 10% diagnosoidaan! Olisi palattava tavalliseen, täysipainoiseen liikunnalliseen elämään.

Depression huippu 42-v! Miljoona ihmisen tutkimus.

Olkapää, jk, S4

2009-09-28T09:56:00.004Z

Tässä on osia kalevalaisen jäsenkorjauksen lopputyöstäni. Esittelen työn kansanlääkintäseuran järjestämässä seurantakoulutuksessa Perheniemen opistossa 16.-18.10.2009. Koko työ ei ole näkyvissä missää, sillä siinä on asiakashoidoista kertova osuus, jota ei voi julkaista.

Mikä kiinnostuit kalevalaisesta jäsenkorjauksesta, niin käy seuran sivuilla. Koulutusta järjestää mm. Frantsilan hyvän olon keskus. Tervetuloa mukaan! Myös minulta voi kysyä lisätietoja kommentoimalla tätä blogia.

Olkapään rakenne: OLKAPÄÄN RAKENNE

Olkapään kivut:
MIKSI OLKAPÄÄ KIPEYTYY

Leirikoulussa Airistolla!

2009-08-13T08:47:00.002Z

Mikäli kiinnostaa, niin lairikoulua voi seurata:

Naistenmatkan leirikoulu

Hidas Kuolema

2008-12-29T11:36:00.002Z

Kiitos Teille, jotka tämän meille näytitte!

Kuolee hitaasti hän,
joka ei matkusta eikä lue,
ei kuuntele musiikkia,
ei rakasta itseään.
Kuolee hitaasti hän,
joka tuhoaa oikean rakkautensa,
joka ei anna itseään autettavan.

Kuolee hitaasti hän,
joka muuttuu tavan orjaksi,
käyden joka päivä samoja polkuja,
joka ei muuta rutiinia ja jok aei
riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä
tai puhumalla muukalaisten kanssa.

Kuolee hitaasti hän, joka kieltää
intohimonsa ja niiden tunteiden kuohun,
jotka kirkastavat katseen ja eheyttävät
särkyneet sydämet.
Kuolee hitaasti hän, joka ei vaihda
elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön
työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,
joka ei anna itselleen mahdollisuutta
ainakin yhden kerran elämässään
paeta viisailta neuvoilta.

Elä tänään, riskeeraa tänään, tee tänään,
älä anna itsesi kuolla hitaasti,
älä unohda olla onnellinen.

Pablo Nerudo.

Hyvää joulunaikaa!

2008-12-17T13:29:00.002Z

Eipä ole tullut kirjattua asioita muistiin, vaikka pitäisi.

Käytännössä aika on mennyt perustyöhön eli näyttöprosessin käynnistämiseen ja sitten toteuttamiseen ja perehdyttämiseen. Eli kaikkeen turhanaikaiseen ja tylsään, sillä vaikka perustinkin visualCV:n, niin en ole sen koommin käynyt katsomassa... Ja se Socend Lifekin on vielä tonkimatta... siis tämäkin vuosi kuluu ilman avatarta!

Uusia opiskelijoita on haastateltu ja uusi vuosi alkaakin sitten uusin ihmisin ja alusta. Eli skypen asentamista, moodleen tutustumista ja ensimmäistä wikiä tiedossa. Mutta jospa tontut toisivat uutta intoa ja puhtia uuteen vuoteen, nyt on vähän niinkuin lamassa. Siis minä.

Rentouttavia pyhiä!

Yrittäjä minussa

2008-07-24T09:47:00.000Z

tilasi käyntikortteja. Muista.

Reissussa rähjääntyy!

2008-06-17T15:09:00.006Z

Jopa!
On siis jo kotouduttu ja eletty lomaelämää muutama päivä...

Lensimme likan kanssa Charlotesta Chicagoon (vain 15 min .odottelua kentältä nousuun, kun oli jonoa kiitoradoilla) ja kolmen tunnin vaihdolla Tukholmaan. Selvisimme Chicagossa oikein hyvin, sillä 11-v:n silmät bongaa helposti oikeat kyltit! Atlantin ylitys oli tylsä, sillä olimme koneen perällä ja elokuvat eivät pyörineet kunnolla. Lähdettiin Chicagosta iltapäivällä puol 5 ja olimme perillä aamulla puol 8! Lento kesti siis 8 tuntia eli meiltä ryöstettiin yö matkan aikana. Ja nukuttiinko: no ei hetkeäkään!

Hauskinta, tai traagisinta tai mielenkiintoisinta oli se, että vieressämme istui yksin matkustava 6-vuotias(!) tyttö, joka tuli isovanhempiensa luokse Tukholmaan. Tosi urhea ja reipas, matkusti kiltisti, katseli elokuvia ja nukkuikin loppumatkan. Likalle oli siis seuraa ja pääsi käyttämään englantia; hyvin sujui jutustelu, paria sanaa taisi kysyä äidiltä!

Tukholmassa ei sitten enää ollut niin kivaa, sillä odotusaikaa oli yli 7 tuntia eikä todellakaan jaksanut lähteä kaupungille haahuilemaan. Miehen kultakorttia ja pääsyä loungeen tuli ikävä! Mutta kului se aika dekkaria lueskellen (likka nukkuikin pari tuntia) ja lento koto-Pirkkalaan lähti ajallaan. Lähtöporttia tosin vaihdeltiin, mutta perille päästiin hyvin. Olemme siis maailmanmatkaajia!

Oli ihanaa palata kotiin ja päästä saunaan ja omaan sänkyyn. Tosin kumpikin sammui vuorollaan sohvalle... nukuinkin sitten iltakahdeksasta päivä yhteen eli sekoitin unirytmin kokonaan... Onneksi on loma ja nyt kun on nukkunut viisi yötä omassa sändyssä, niin uni löytyi jo kahdelta yöllä. Eli ei ihan helposti käänny sisäinen aikani, onneksi ei ole tarvinnut mennä töihin!

Mutta en ole ainoa väsynyt perheessä: koira oli kolmen viikon touhulomalla Kangasalla ja palasi tyytyväisenä kotiin.Iltapissin jälkeen se jysähti matolleen ja alkoi kuorsata. Emäntä sitten hipsi yöllä kahden aikaan tekemään voileipää itselleen ja hämmästyi, kun koira ei tapansa mukaan tullut keittiön ovelle kärkkymään osaansa. Eikä herännyt, vaikka tein sille oman leivän ja tiputin sen ruokakulhoon! Sitten menin heiluttamaan leipää kuonon edessä, mutta myös hajuaisti oli labukalla umpisten unessa. Kun sitten sanoin koiran nimen, se nosti päästä, hotkaisi kuonon edessä odottavan leivän, jysäytti päänsä takaisin lattialle ja jatkoi kuorsaamista. Maistui yöllinen voileipä hyvältä portaalla istuen, nauraen ja kuorsaavaa koiraa kateellisesti katsellen.

Onneksi Jussi on tulossa eli keskikesä on juhlaa. Tänään satoi rakeita on ukkostanut pariin otteeseen oikein kunnolla! Juhannussaunassa sitten lämmetään...

Shoppailua ja Chimney Rock Park

2008-06-08T16:56:00.009Z

Tähän alkaa tottua; siis lomailuun.

Vietimme vielä toisenkin päivän shoppaillen ja poolilla maaten. Kauppojahan täällä riittää ja jos yksi keskus alkaa kyllästyttää, niin sitten voi siityä seuraavalle. Kesävaatteita on tarjolla jos minkälaisia, mutta koska paluu Suomeen on muutaman päivän kuluttua, niin ehkei nyt ihan kolmea kesämekkoa viitsi hankkia. Crocseja olen harkinnut, sellaisia korkokenkämalleja :-)

Edelleen kaipaan KURKKUA ja TOMAATTIA aamiaisella, mutta muuten pizzat, kiinalaiset annokset, hampurilaiset ja meksikolainenkin ruoka on alkanut maistua. Hyvällä säkällä saa salaattiannoksia vielä paremmalla salaatinkastike on annosteltu omaan purkkiin, joten sen määrää voi itse säädellä. Eilen illalla haimme pakastepizzaa Harris Teaterista ja laitoimme itse ruuan. Juu, tomaatteja löytyi!

Pakastin sylkee jäitä ja tätsy käy lataamassa tiskit koneeseen (ja laittaa sen päällekin) ja sijaamassa vuoteet. Meillä on kaksi kylppäriä, kaksi makuuhuonetta ja kolme telkkaria. Pooli on ikkunan alla ja illansuussa sieltä löytyy varjoa. Aamiaiseksi on tarjolla muffinsseja, donitseja, paistettua leipää, croissantteja, munakasta, jogurttia ja vohvelia. Ja on kyllä sitten raakoja banaaneja, omenia ja appelsiineja. Mutta tänään käytiin aamiaispaikassa, jossa kahvia kaadetaan niin paljon kuin jaksaa juoda... Annokseeni kuului paistettua leipää (siis rasvassa uitettua), jonka päällä oli tomusokeria. Paistettu kinkunpalanen (oli kyllä hyvää) ja lisukkeena perunakuutioita - jotka oli paistettu voissa. Tyttö otti chocolatechips-pancaken ja päälle siirappia... Nam!

Mutta siis ihan pelkkää syömistä elämä ei ole ollut, eilen kävimme Chimney Rockissa. Ja amerikkalaiseen tapaan melko pitkälle pääsi autolla (ihanaa kiharaista tietä) ja ylös asti hissillä. Mutta vesiputouksille täytyi kävellä mailin verran (yhteensä) ja se tuntui hikiseltä urakalta, koska lämpö liippasi edelleen lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä. Mutta kannatti: Hickory Nut Falls oli ensimmäinen vesiputous, jonka olen nähnyt. Ja pari käärmettä kiipesi putosta ylöspäin...

Samalla reissulla kiertelimme pikkuisen vuoristoa, joskin harhauduimme maisemareitiltä ulos (mokomat kiertotiet) ja paikallinen sheriffikin väläytti valoja, pysäytti ja nuhteli minua ylinopeudesta. No, ei tullut sakkoja :-)

Eli ilman autoa täällä ei olisi mitään tekemistä, toisaalta päivät autossa alkavat aika pian tuntua tylsiltä, joka paikkaan on matkaa vähintään 1½ tuntia. Onneksi upeat maisemat ja ylä- alamäet jäävät ehkä mieleen. Ehkäpä vielä sinne paikalliselle uimarannalle jaksamme jonakin päivänä täräyttää, sinne on matkaa vain tunti! Tänään siis Charlotten keskustaan paikalliset pilvenpiirtäjät katsastamaan...

Charleston ja Atlantti

2008-06-06T01:06:00.013Z

Huhhei ja hikistä on! Lämpötila on tänään huidellut lähes sadassa eli 37 meidän asteessa ja siltä on tuntunutkin... aamulenkillä oli sademetsätunnelma kun sirkat siritti ja linnut lauloi.

Mutta siis eilen kävimme (3 tunnin ajomatka) etelän kauniissa ja historiallisessa (täällä tuota historiaa ei näy kuin kaivamalla, kaikki on uutta ja hienoa tai sitten vieläkin hienompaa) Charlestonin kaupungissa. Siis etelässä. Kuumaa oli ja kaunista: palmuja kaduilla ja vanhoja, kauniita rakennuksia. Talot ovat siis todellakin sellaisia kartanon kokoisia ja kaikille on oma talo ja usein pihaakin ympärillä. Melkoisia ovat myös sillat, joita pitkin huristelimme. Täällä olisi varmaan viihtynyt kauemminkin.

Näimme myös haikaloja ja muita mukavia vesiotuksia akvaariossa. Ja vesiotusten lisäksi mm. lentokyvyttömän kotkan, joka oli suljettu häkkiin.

Matkalla poikkesimme jossain tuppukylässä ostamassa kannullisen kahvia pahvimukiin; todellakin sellaisessa pienessä sekatavarakaupassa, joita näkee amerikkalaisissa elokuvissa. Ollaan siis Amerikassa!

Palm Beachillä oli sitten kartanoitakin isompia houseja meren rannalla ja merivesi ilman lämpöistä... siis lämpimämpää kuin suomalaisessa uimahallissa. Eka kerta sellaisessa uimapaikassa meikäläisille! Ja paloin vain ihan pikkusen.. Kannatti ajaa se kome tuntia ja vielä takaisinkin... Tässä vaiheessa on jo ihan tavallista, että moottoritiessä on 10 kaistaa ja pikku kärrytiessä 4! Hyvin tottuu, kun foortti kulkee ja korkeelta näkee kauemmas.

Tänään onkin sitten shoppailtu lähitienoilla (puolen tunnin ajomatkan sisällä) ja istuttu jopa uima-altaalla (varjossa). Matkaväsymystä ilmassa; likka istuisi koneella tai telkkarin ääressä päivät pääksytysten---vanhempien mielestä sitä voi tehdä kotona taas seuraavat 50 viikkoa... katsotaan mitä huominen tuo tullessaan: vesiputouksia, vuoristoa, uimarantaa vai vielä toisen shoppailupäivän?

Carolina, Pohjoinen

2008-06-03T23:14:00.003Z

3.6.2008: Eilen lennettiin siis POHJOIS-Carolinaan (jostain syystä olen koko ajan luullut tulevani eteläiseen) ja huomenna suunataan täkäläisittäin pienellä, mutta suomalaisittain kohtuullisen suurella fordilla kohti sitä eteläistä-Carolinaa ja Atlantin rannikkoa.

Täällä on - KUUMA. Ja sellaista on luvattu koko viikoksi. Ihmiset siis ihan oikeesti asuu suburbaneissa isoissa tai sitten pienemmissä omakotitaloissa ja jokainen asuinalue on nimetty hienoin kyltein. Bussiliikennettä ei ole, autoja sen sijaan on. Paikallisoppaamme onneksi osaa ennakoida pahat ruuhkat, joten olemme sukkuloineet ostoskeskuksesta toiseen ihan sujuvasti.

Eilispäivä meni melkoisessa sumussa; lentomatka Chicago-Charlotte kesti vain pari tuntia, mutta pää oli aivan sumussa ja olin nukahtaa autonpenkille jo iltapäivällä. Onneksi yö tuli nukuttua (ensimmäistä kertaa tällä reissulla) katkeamattomasti ja aamuun asti, eli elämä hymyilee jälleen ja luulenpa, että Carolinasta jää paljon aurinkoisempi kuva kuin Chicagosta. Jet laggiä siis pukkasi sen luvatun kolme päivää.

Tämän aamun aloitimme (täällä sai puuroa aamiaiseksi!) menemällä, tietenkin autolla, paikalliselle kävelypolulle aamulenkille, sillä lämpötila ei ollut vielä ihan hirveen kuuma. Tapasimme myös käärmeen... nätti ja pitkä otus.

Sitten kierrettiin niitä Malleja ja joka toisessa paikassa mun luottokortti ei kelvannut, on siis pakko pitää äijä mukana kierroksilla :-) Pöljänä ihmettelin ääneen, että miksi täällä on niin paljon kesämekkoja myynnissä; aika ihania jos jonkinlaisia ja yhden ostinkin.

Likka korkkasi uima-altaa illansuussa ja sitten pitääkin vielä tehdä reittisuunnitelma huomiseksi: kartanlukija tarvii etukäteissuunnitelman, minä tyydyn vain ja ainoastaan ajamaan ohjeiden (oikea - vasen, ei mitään monimutkaisempaa) mukaan. En siis todellakaan hahmota sinnepäinkään minne pitäisi mennä; minun mittapuuni mukaan tässä risteilee kolme eri moottoritietä jonnekin...

Kaikki hyvin suuressa maailmassa; kun vielä saisi kurkkua ja tomaattia aamiaiseksi!?! Tai edes siivun juustoa...

Chicagossa

2008-05-31T23:03:00.011Z

31.5.2008: Täällä ollaan. Suuressa maailmassa. Matka oli pitkä ja loppuosa pomppuinen, mutta siitäkin selvittiin; kuka paremmin ja kuka vähän huonovointisemmin.

Eka ilta oli aikalailla omissa maailmoissa, sillä nukkumatti kolkutteli ankarasti ja annoimme naisissa periksi kuuden maissa. Ja aamulla ylös viiden jälkeen... tai no minä nukahdin sitten vielä puol seitsemään asti :-)

Aamulla olo oli jo ihan erimoinen ja downtown=Loop kutsui: mielenkiintoisia reittejä, sillä junakyyti on kahden aseman välissä suljettu. Tarkoitti sitä, että takaisin keskikaupungilta hotelliin tultiin KAHDESSA TUNNISSA, mutta nyt tiedetään jo aika hyvin millainen on O´Haran lentokenttä ja samalla on suurinpiirtein selvitetty se, miten täältä sitten joskus pääsee kotio.

Lämpöä on muuten riittävästi (noin 25+), windy-cityssä myös tuulee ja Sears towerissa on käyty ihailemassa maisemia sadannesta kolmannesta kerroksesta! Hyvältä näytti. Kuten myös Millennium Park (Gospel -festivaalit menossa) ja lapsilla näytti olevan kivaa The Crown Fountain -suihkulähteen alla... Kuvia myöhemmin. Myös se isompi suihkulähde (buckinham) tuli katsastettu ja sitten se kotimatka... Nyt pitäisi vielä jaksaa lähteä syömään jotain, sillä ihan pelkillä donitseilla ei elä. Vaikka niitä vetelisi aamiaiseksikin!

Vaan nukkumatti jo taas kutkuttelee, sillä täällä kello on vähän yli 6, koto-Suomessa se olisi jo vähän yli 2 yöllä. Mutta viilennyslaite pelaa Comfortable Suites -hotellissa ja two double beds riittää: tyttö toisessa yksin... Ja sitten on vielä tuo eteishuone, jossa voi katsella omaa ohjelmaa telkasta; päähuoneessa raikaa Disney Channel ja tätä nykyä ei enää tekstityksiä tarvittaiskaan: ainakin likka nauraa oikeissa kohdissa englanniksi.

It´s big and tired in here! Wishes to Hemmo...

1.6.2008: Hienoa, kirjasin jo kaiken, mutta yhteys oli poikki, joten sinne valui...taivaan tuuliin.

Mutta tuullut on täälläkin eli tänään on (varmaan viimeistä kertaa tällä reissulla paleltu. Lämpöä oli vain 18-20 ja vaikka aiurinko paistoin pilvettömältä taivaalta, niin takkia olisi kaivannut.

Aamu oli melkoisen kankea: herättiin (minäkin!) ennen kuutta melkoisen nuutuneina. Eli jet laggia pukkaa ja se tuntuu siltä ettei ole viikkoon nukkunut. Mutta kun pääsi liikkeelle, niin kyllä se siitä :-)

Ajettiin jo vanhalla tutulla CTA:lla eli metrolla Looppiin ja käppäistiin Field Museumiin. Tapasimme siis Suen ja muutaman muumionkin (joista joku lupasi nähdä unta yöllä) ja itse talo on jo näkemisen arvoinen!

Akvaarioon ei jaksettu, sillä päät painoi noin kaksi tonnia ja päätimme lievittää naisihmisten väsymystä poikkeamalla Macy´sille. eihän se ole kuin maailman toiseksi suurin tavaratalo.... Jätettiin ihanat laukut kuitenkin hyllyille, jotta jäisi vähän varaa muuhunkin puuhailuun Etelä-Carolinassa. Mutta kieltämättä siellä olisi kulunut varmaan tunti jos toinenkin.

Halusimme kuitenkin päästä ajoissa lepäämään, ja ihan hyvä olikin sillä puolen tunnin metrokyytiin tuntuu täällä kuluvan säännöllisesti lähes kaksi tuntia! Siis shuttle - bussi (koska metro on remontissa yhdessä kohtaa) - metro. Ja takaisin shuttle lupasi hakea suoraan Rosemontin asemalta O´Haren lentokentän sijaan (koska näin ei enää bussin jälkeen tarvitse mennä takaisin metroon ja sillä O´Hareen, missä sitten junalla terminaali kolmoseen, mistä shuttle sitten hakee,kun hakee). Mutta luvattu kyyti kesti saapua 45 minuuttia! Se on ihan liikaa väsyneenä...

Onneksi täällä ei ole tähän aikaan vuodesta tarvinnut muuten jonotella, kaikki on käynyt sujuvasti! Ja kaupunki on siisti, ystävällinen ja mukava.. voisi täällä olla pitempäänkin, jos vaan rahaa riittäisi:-) On itse asiassa outoa, että metron sisäänkäynnit ovat huomaamattomia ja puhtaita, eikä kerjäläisiä näe kovin paljoa. Kaikki ovat avuliaita ja puheliaita; avustajia, ohjaajia ja neuvojia on joka paikassa.

Ja mikä parasta (:-) tässä maassa kaikki on niin isoa, että itsensä voi tuntea pieneksi ihmiseksi; myös ihan konkreettisesti.

Huomenna siis lennetään Etelä-Caroliinaan ja päästään autoilemaan. Maassa maan tavalla tai...

Matkakuumetta

2008-04-25T09:25:00.018Z

Chicago.

Chicagosta lisää. Ja wikitravelissa.

On sita mielta, etta Shedd ja Field Museum ovat sellaisia, etta en jattaisi valiin. Sielta Shedddin ulkopuolelta loytyy paikkoja mista saa otettua upeita kuvia kaupungista, varsinkin jos aika ei riita risteilyyn. Fieldissä olis myyttiset otukset, 22+22+15 taalaa.

Sears towerin sky deck.

Lincoln park zoo on ilmainen.

Paikalla on gospel-festarit Millennium-
Parkissa : http://www.cityofchicago.org/city/webportal/portalEntityHomeAction.do?entityName=Gospel+Music+Festival&entityNameEnumValue=164

Millenniumin kartta

P-Carolina:
Research Trianglein yliopistokaupungit ovat kaymisen arvoisia, sielta loytyy se aito etelavaltiolaistunnelma.
Piänee poikea Charlestonissa...

Amerikasta kaikki.

Charlotte:
West of Charlotte The Biltmore House, Asheville, NC http://www.biltmore.com/
The cheese and wine at the Biltmore Winery. The other nice Historic Spa in Ashville, NC http://www.groveparkinn.com/Leisure Chimney Rock & Hickory Nut Falls http://www.chimney-rock.com/ http://www.chimneyrockpark.com/ Grandfather Mountain and Swinging Bridge. http://www.grandfather.com/ Mount Mitchell, Highest Point East of Mississippi River, Observation Tower Closed. http://www.ncparks.gov/Visit/parks/momi/main.php http://www.northcarolinaoutdoors.com/places/mountains/blacks.html Stone Mountain & Stone Mtn Falls, Huge Granite Dome http://www.ncparks.gov/Visit/parks/stmo/main.php http://www.northcarolinaoutdoors.com/places/piedmont/stonemtn.html East of Charlotte North Carolina Zoo, Asheboro, NC http://www.nczoo.org/ Reed Gold Mine http://www.reedmine.com/ When you said Coast.............. Well there is alot of Coast... NC Outer Banks are rather remote. Even so there is pirate history, lighthouses, and the first flight... Wright Brothers Memorial at Kitty Hawk. http://www.nps.gov/wrbr/ SC Myrtle Beach has it's own list of attractions. Charlotte Attractions Music http://www.charlottesymphony.org/ http://www.livenation.com/venue/getVenue/venueId/115 http://www.timewarnercablearena.com/ Arts Mint Museum http://www.mintmuseum.org/ Sports http://www.charlotteknights.com/ http://www.gocheckers.com/home.php http://www.panthers.com/stadium/Default.aspx?id=1570 Bobcats (Pro Basketball Arena Off-Season) http://www.timewarnercablearena.com/ http://www.lowesmotorspeedway.com/visitors_guide/tours/ Gardens http://www.dsbg.org/index.php Museum Science museum with Imax Theater http://www.discoveryplace.org/home/discovery_place-home.php Other Kings Mountain Revolutionary Battle Site http://www.nps.gov/kimo Stop by British commander "Patrick Ferguson" grave and toss on another rock. The patriotic thing to do.

Hyvää joulunaikaa!

2007-12-17T15:39:00.001Z

Rentoa joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2008!

T. Kata ja perhe

Opinnot on ohitse - tämän tutkinnon osalta

2007-08-26T09:03:00.000Z

Siis hierojan at on suoritettu ja päätöspäivä on keskiviikkona. Siispä alkaa tuntua jo syksyltä ja työnteolta... Ei tässä laiskottelemaan ehdi, mutta onpahan ainakin mukavia iltamenojakin varattuna. Ja kesälomaa vielä syyskuun loppuun säästettynä.

Syyskuus lopussa alkaa sitten jäsenkorjauksen jatkokurssi Iitin Perheniemessä eli uusia paikkoja ja uusia ihmisiä tiedossa. Ja tietenkin uuden oppimista, jottei aivan sammaloidu. Katsellaan rauhassa miten tämä kahden työn yhdistäminen alkaa sujua, vahongosta viisastuneena toivon, etten taas lataa kalenteria liian täyteen.

Syksy on energistä aikaa; näin toivon ja kynttilät auttaa aika pitkälle. Ei muuta kuin tanssimaan...

Se on kesä!

2007-06-29T07:03:00.000Z

Ja kesään kuuluu vielä yksi pieni yrittäjäosuus, mutta pääasiassa kuitenkin lomaa ja tanssia! Eli viimeinen työpäivä ennen taukoa on menossa ja aurinkokin pilkistelee kolmen sateisen päivän jälkeen.

Hierontatöitä on vielä ensi viikolla, mutta sitten alkaa neljän viikon tauko myös siitä hommasta eli elokuussa uudella puhdilla. Ja työntäyteinen syksy näyttää olevan tulossa, pitää pysyä tiukkana ja tehdä vain ne hommat, jotka lupaa.

Mutta elämä on oppimista ja oppiminen elämää, yrittäjyytta haahuillen ja kesää viettäen kohti syksyä...

Näyttö on vaiheessa!

2007-06-19T12:34:00.001Z

Joopas!

Viimeisiä viedään, sillä huomenna on viimeinen näyttöpäivä ja silloin olen sihteerinä.

Kaikki on mennyt kahden ensimmäisen hierontapäivän jälkeen sutjakkaasti eli olen hieronut niin, kuin osaan ja haluan. Aina voi tehdä jotain eri tavalla ja oppia lisää, mutta tässä ollaan ja nämä asiat hallitsen. Asiakkaita minulla on ollut melkeinpä 4/päivä eli kun tänään peruuntui yksi, niin jippii!!

Olen osoittanut osaavani 45 minuutin, 60 minuutin ja 90 minuutin hieronnat. Olen hieronut jalat, kädet, selkää ja hartioita. Olen venyttänyt passiivisesti ja opetellut tekemään aktiivisia venytysohjeita FysioToolsilla. Asiakkailla on ollut erilaisia kremppoja, suonikohjuja, hikisiä jalkoja ja lämpöhoidon tarvetta. Tein siis sitäkin; kylmähoitoa annoin vain itselleni :-)

Ensimmäisellä kerralla, kun arvioija oli seuraamassa työtäni, se vaikutti suoritukseen, mutta toisella kerralla pystyin tekemään itseni näköistä työtä arvioijankin läsnäollessa. Ja tein kyllä parille asiakkaalle jäsenkorjaustakin, koska he sitä pyysivät. Eikä se mitenkään sodi hyvää hierontaa ja hoitokäytäntöjä vastaan. Monipuolisuus on valttia!

Fiilis on hyvä. Mutta yhtä asiaa tulee ikävä: opiskeluryhmää :-( On oikeasti tosi tärkeää, kun voi vaihtaa ajatuksia ja saa kommentteja heti tuoreeltaan; meidän ryhmässä kaikki on mennyt siinä(kin) suhteessa todella ammatillisesti ja usein on ilmennyt loistavia juttuja yhteisesti keskustellen. Kukaan ei ole kyräillyt tai halunnut piiloutua. Samaa voi sitten sanoa Sirkasta ja Elisastakin; näyttö on oikeastaan aika loistava juttu!

Enkä nyt enää pohdi niitä osaamisen osoittamistapoja sen kummemmin; tässä vaiheessa voi jo fiilistellä...

Kiitos kaikille; blogi jatkuu ja uskonpa, että jokin uusi opiskelu odottaa nurkan takana ja tottakai jäsenkorjaajaksi opiskelemisen pohdinnat jatkuvat täällä taas elokuussa. Samoin asiakasvastaanotot... ansaittu loma häämöttää jo parin mutkan takana.

Hyvää kesää!

Näyttö_2

2007-06-14T16:30:00.000Z

Se on torstai ja toivoa täynnä!

Hieronta hoitotapahtumana -näyttö on puolivälissä ja työnilo on löytynyt (tai ei se kadoksissa ollut, mutta meni piiloon, kun piti jännittää). Se löytyi keskiviikkona ja samalla palautui mieleen se, miksi tähän olen lähtenyt: upea fiilis, kun elämä on täynnä energiaa! Kai se tulee siitä, kun tuntee osaavansa ja saa kivaa palautetta asiakkailta, tai sitten siitä, että voi olla hyödyksi. Tai sitten sitä voisi sanoa kohtaamiseksi.

Jokatapauksessa olin eilen täynnä energiaa ja jaksoin vaikka mitä, ja aloin jo pelätä, milloin se nuupahdus tulee. Mutta ei ainakaan tullut tänään; fyysisesti olin vähän väsynyt (kaiken tanssimisen jälkeen), mutta hieroin ja tein hyvää työtä koko päivä. Näin olkoon huomennakin...

On aika ihanaa saada suoraa palautetta ja päästä pohtimaan asioita. Asiakkaat ovat olle kaikki mukavia ja ainakin päällisin puolin tyytyväisiä ja omalta kohdaltani olen tyytyväinen siitä, että pystyin tekemään juuri sellaista hoitoa kuin haluan ja osaan. Ja sitten sain aikaiseksi opetella sen FysioTools -ohjelman ja tehtiin yhdelle asiakkaalle ohjelma Jaanan ja Mikon suosiollisella avustuksella.

Elämä on oppimista!

Näyttö_1

2007-06-11T17:51:00.000Z

Ensimmäinen päivä on siis takana ja siinähän se meni! Ihan tyytyväinen en ole, mutta kohtuullisen kuitenkin.

Hankaluus: kun arvioija oli paikalla, tuntui, että hieronta meni enemmän miettimiseen kuin itse hoitamiseen. Selkeästi harjoituksen puutetta: olisi ehkä pitänyt pyytää vastaavaa tilannetta aiemmin... toisaalta hierominen on aika intensiivinen ja intiimi tilanne ja minä toimin suhteellisen intuitiivisesti. Tule-sairaudet opin kyllä sitten vasta, kun ne asiakkaiden myötä tutuiksi tulevat... lukemalla ei jää kyllä enää yhtään mitään mieleen.

Ihanuus: asiakkaat oikeasti luottavat hierojan ammattitaitoon. Minua vielä ihmetyttää ja kummastuttaa olla pian hoitoalan ammattilainen! Vau.

Hampaankolossa: aika ja sen jakaminen... tunti on niin lyhyt, enkä pystynyt pitämään aisoissa aikataulua, kun samalla piti vielä kuitenkin jännittää ja skarpata.

Hienoa: alku aina hankalaa... ja huomiseksi on luvattu sadetta, josko sitten olis myös ilmaa eli happea!? Viimeiset kaksi hierontaa meni jo paremmin...

Näyttöön valmistautuminen

2007-06-06T13:47:00.000Z

Ei tämä nyt niin kauheaa ole: makaan kotipihassa badenbadenissa, läppäri sylissä ja ajattelin lukaista vielä muutamia sairauksia... Hankaluuksiakin toki elämässä on: tänään suurinpana on se, että aurinko häikii eli konetta pitää pyöritellä, jotta oikea asento löytyy...

Eikun siis mietin tuossa taannoin, että kuinka monta sellaista ammattia tässä maassa on, joihin opiskeleminen kestää vuoden ja asiakastyössä asiakkaat sitten kertovat ja paljastavat varsin henkilökohtaisia asioita itsestään (ajattelin siis juurikin sairauksia, diagnooseja ja rontgenkuvia jne). Ja uskovat, että me asiakastyötä tekevät sitten osaamme ottaa kaiken huomioon ja autamme eli etsimme ratkaisuja ongelmiin. Ja kyse on siis ihmisten omasta kropasta, sen hyvinvoinnista ja optimaalisesta käytöstä. Tiedetäänkö me itse, mitä kropan pitäisi tehdä, miten ja kuinka se toimii? Ja kenen sanaa siis uskomme ongelmissamme ja vaivoissamme?

Sellaista on hierojan työ! Eli rajansa on osattava asettaa; parhaansa kai tässä vain voi tehdä...

Kun siis pohtii tuumii tässä ensi viikkoa ja hierontatyötä, niin nyt vasta ensimmäistä kertaa tuli ajatuksiin jonkinlainen pelko tai arkuus siitä, mihin onkaan tullut ryhdyttyä. Eli siis sairauksista lukemaan, jotta osaa ja muistaa sanoa, että en todellakaan osaa sanoa, en paranna,vaan lievitän, annan neuvoja ja ohjaan kohti terveempää tulevaa; oma kunto ja terveys on kuitenkin sellainen kokonaisuus, josta jokaisen itse tulee huolehtia.

En koskaan kuuna kullan valkeana aio ryhtyä työkseni ihmisten ruumiita vatkuttamaan; yksilöllisesti hoitamaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan kyllä - aion nauttia käsistä, jotka minulla on.

Ja maanantaina odottaa neljä asiakasta, siinäkin taitaa olla jo yksi liikaa...

Toukokuukin katoaa taivaan tuuliin!

2007-05-22T06:24:00.000Z

Ilmat on lämmenneet ja kesä tulee! Kivaa...
Samalla tosin pitää jo vähän miettiä mitä syksyllä tekisi? Ja kuinka paljon tekisi mitäkin? Ja kesällä on vielä muutama kupru ennenkuin oikeasti kannattaisi syksyyn energiaa tuhlata.

Opiskelen tässä neurologisia sairauksia istuen kotisohvalla koneen ääressä, vaikka pitäisi olla koulussa. Eilen hieroin ja loppuviikko on opetusta eli otin ns. vapaapäivän. Pesen pyykkiä, järjestelen papereita (jokohan hierontakansiota voisi heittää paperinkeräykseen? mieli tekisi...) ja luin juuri ms:stä, hemiplegia saa vielä odottaa, sillä lähden juuri kohta punttisalille...

Nyt tuntuu siltä, että osaan minä! En kaikkea, enkä loppuviimeksi paljoakaan, mutta sen verran, että voi ottaa seuraavan askeleen... teen vain parhaani, se riittää! Myönnän, etten kovin analyyttisesti etene, enkä kirjaa muistiin likikään kaikkea mitä pitäisi eli pyrin vahvistamaan myös intuitiota, mutta luullakseni tämä on minun tapani tehdä tätä. Ja kaikki kiertyy taas loppuviimeksi siihen samaan vanhaan ongelmaan: miten suojelen itseäni liialta tekemiseltä?

Se on niin kovin helppoa: painaa laput silmillä ja katsoa taaksepäin tai eteenpäin kuin tuulispää. Sitten kiukutella itsekseen (tai koirille), kun selkää jomottaa ja ranteet paukkuu. Tehdä satakaksi asiaa yhtäaikaa ja ihmetellä, kun muut eivät tee samalla tavalla.

Siispä pidän vapaapäivää, teen perheelle ruokaa ja lojun punttisalilla kaksi tuntia. Vain olemassa... ennen kuin lähdetään paisteeseen potkimaan käpyjä poikien kanssa.

Aikaa - on, tai no: ei!

2007-05-03T07:23:00.000Z

Toukokuu on alkanut ja kesä tulee kovaa vauhtia, vaikka varpaita palelee.

Työt vievät ihan liikaa aikaa, joten tänään onkin ollut siivouspäivä. Eli kaikki lippuset ja lappuset pois, keskeneräiset pinot on poistettu ja pölyt pyyhitty pöydiltä; työntekoa voi siis jatkaa, kun samalla aivotkin ovat toivottavasti järjestyneet.

Viikonloppu meni jäsenkorjauksen opiskelussa, eilen opetin ensimmäistä kertaa terveysliikuntaa ja kalenteria en uskalla katsoa.

Sillä näyttösuunnitelma pitäisi laatia ja alkaa kerätä kasaan ajatuksia hieronta hoitotapahtumana -tutkinnonosan osaamisvaatimuksista. Eli huomata mitä ei vielä osaa... venytyksiä enemmän, otteiden funktiot ja kylmä- ja lämpöhoidot. On ihan oma taito oppia sukkuloimaan kahden ammatin välissä niin, että keskittää ajatukset sen hetkiseen asiaan. Tänään on tullut pohdittua verkko-opetusta ja oppimista, tule-sairauksia, asioimistulkkien verkkokurssin sisältöjä, terveysliikuntaa opettamisen näkökulmasta, jäsenkorjaukset puuttuvia valokuvia, ylen opetusohjelmia, verkkokäsiksen kirjoittamista ja myynnin alan suoritusten tallentamiseta. Mitä olisi pitänyt tehdä, niin asioimistulkin ammattitutkinnon järjestämissopimuksen uudistamista.

No siihen seuraavaksi... Mutta minullahan ei ole kiire. Teen juuri tätä hommaa tällä hetkellä ja nautin siitä.

Se hieronta hoitotapahtumana muhii jossain alitajunnassa...

Onko minulla aikaa?

2007-04-17T09:49:00.000Z

Perinteisessä mielessä ei, mutta minäpä olen päättänyt järjestää sitä itselleni!

Verkkotyöskentely on parhaimmillaan silloin, kun kaiken keskessä syttyy lamppu, jonka jälkimainingeissa ottaa aikaa rustata ja laittaa muistiin mitä mielenkiintoisempia juttuja. Aika on sitä, että päättää antaa sitä tässä ja nyt tälle tärkeälle asialle.

Eikä tämän hetken tärkeä asia ole muilta asioilta pois.

Tämä blogi on mahtava muistilappu, joka on aina mukana: seuraavaksi otan haltuun tämän asian.
Aiemmin kuvittelin, että en voi tehdä blogia, koska en tiedä mikä on RSS-syöte, mutta tässä sitä ollaan... en tiedä sitä vieläkään, mutta blogeja rakentelen... Tapaamisiin itk:ssa Hämeenlinnassa!

P.S. Suomen kieli kehittyy koko ajan. Uusin uudennos ja mobilisoituneen ikuisen oppijan päivän verbi on punkuttaa. Sen merkitys on aina sosiaalinen ja semanttinen totuus täydentyy vain, jos riittävä määrä samanhenkisiä yksilöitä kerääntyy samaan paikkaan vähintäänkin kitaran tai valinnaisesti huuliharpun käytännölliseen läheisyyteen. Joissain rajoittuneissa tilanteissa verbin käyttö voidaan rajata tarkoittamaan myös kahden yksilön keskeiseksi ajankäytöksi, jonka tarkoituksena on rajata maailma ja sen ilmiöt sen hetkisen vallitsevan tilanteen puitteissa käsiteltäviksi kokonaisuuksiksi!

Näyttö on jo mennyt, mutta blogi seisoo!

2007-03-20T16:57:00.000Z

Joopa, joku taas varastaa multa tunteja vuorokaudesta eli mitään ei ole ehtinyt tänne raapustaa. Töitä töitä ja toista blogia pukkaa, mutta opiskelu on siis jäänyt vähän vähemmälle (LUE unohtunut historian hämärään). Uusi opetettava ryhmä alkoi viime viikolla, eikä sitä sitten muuhun ehdikään; onneksi luokkaopetus maistuu taas pitkästä aikaa. Jos nyt kuitenkin välillä opettamaan intialaista päähierontaa ehtisi...

Mutta wappu tulee ja tanssireenit jatkuu, palaillaana asiaan taas tuonnempana.

Näyttö menossa

2007-03-06T07:49:00.000Z

Ja kyllä elämä hoitaa... sunnuntain ja maanantain välisen yön tyttö ripuloi eli ei tarvinnut jännittää aamun näyttöä, kun oli muuta tekemista. Vessa meni tukkoon ja sitä sitten availtiin pitkin päivää, huisaa. Aamulla oksensi koira, joten fiilis oli unelias ja sekava. Näyttö meni kuitenkin hyvin!

Tiistai-aamuna Sumatralla järisi maa 6,0 ja 6,3 Richterin asteikolla. Jaa entäs sitten? No mies sattuu olemaan juuri Sumatralla ja menossa Hong Kongiin. Toivottavasti pääsee lähtemään. Eli hierontanäytössä oli ajatukset juuri ihan vaan hieronnassa eikä yhtään missään muualla?! No ei. Onneksi toiminta tuli selkärangasta, ajatuksia en saanut kiinni koko aikana. Onnekseni mies soitti juuri ennen h-hetkeä, että on kunnossa ja lähdössä kentälle. Näytön jälkeen taas soitti terveydenhoitaja koulusta, että tyttö on uudelleen kipeä...

Sellaista se on, elämä! Mutta näyttö meni hyvin, kai?!

Viime hetken tunnelmia, eka näyttö

2007-03-04T11:04:00.000Z

Lainaan hierojaoppilas Juhaa Punkaharjulta:

Siitä asti, kun ihmiset on jaettu luokkiin,
on ollut luokattomia ihmisiä.
Siitä asti, kun on napanuorat katkottu, on syntynyt ihmisiä, jotka eivät ole
löytäneet enää elämän lankaa, joka johdattaisi ja josta voisi pitää kiinni.

Siitä asti, kun alkoi ajanlasku, ei enää ole ollut aikaa,
ei toisille sieluille, eikä sydämille.
On vain kello kahdeksan viiva kuusitoista,
tai neljäkymmentäviisi minuuttia.

On unohtunut täysin, että sielujen ja sydänten korkeakoulussa ei tunneta aikaa.

Toivon, että en enää koskaan unohda.

4.3.2007

Alitajunta tekee työtä

2007-02-20T07:52:00.000Z

Tervehdys kaiken kiireen keskeltä!
Blogi on hyvä keino istahtaa hetkeksi ja jäsentää omia ajatuksiaan, silloin kun siihen ei muutoin tunnu olevan aikaa; suosittelen.

Työt vie oman aikansa ja kolmen viikon yksinhuoltajuus osui taas juuri kaikkein hermostuttavimpaan paikkaan, mutta mitäs siitä, kun ihmiselle on luotu aivot, jotka tekevät työtä kaiken aikaa kahden erilaisen näyttöprosessin kimpussa. Joskus vähän liikaakin... Ekaan omaan näyttöön on kaksi viikkoa aikaa. Ja siinä kahdessa viikossa on mm. hiihtoloma, jolloin täytynee olla kotona hiihtolomalaisen kanssa. Eli koulussa preppaamiseen ei jää oikeastaan paljoakaan aikaa; huomenna on koulupäivä ja harjoitusnäyttö, joten jos se menee huonosti, niin ---

No mutta eihän se mene! Pää miettii asioita valmiiksi aika tavalla, kunhan tietää mitä pitäisi osata ja millä tavalla sen aikoo näyttää... tuo näyttöPROSESSIN autuus alkaa näyttäytyä uudenlaisessa valossa! Jos oikeasti mieltää kokonaisprosessin, niin tarvittavan tietotaidon pystyy keräämään pirstaleisessa ajassakin. Mutta miten saada tutkinnonsuorittajat ymmärtämään tutkinnon perusteiden ja oman näyttöprosessin haltuunottamisen tärkeys?

Varsinkin, kun oikeasti ei juurikaan ole mahdollisuuksia henkilökohtaiseen näyttämiseen. Jotta henkilökohtainen oman osaamisen näyttäminen voi ylipäänsä käynnistyä, tutkinnon perusteiden osaamisvaatimukset olisi sisäistettävä jollakin tavalla pääkoppaan. Se on yllättävän vaikeaa, myös näyttötutkintomestarille. Tai ei vaikeaa, mutta homma pitää oivaltaa!

Jos osaamisvaatimuksia lukee pinnallisesti, niin jää helposti siihen koukkuun, mitä EI OSAA, tai mikä osa-alue jännittää eniten/tuottaa eniten työtä. Henkilökohtaistetussa osaamisen näyttämisessä tutkinnon suorittajan tulisi itse tiedostaa juuri nämä itselle vaikeimmat/hankalimmat/haastavimmat osa-alueet, jotta voi pohtia ja tiedostaa, miten tuoda esille osaamisensa. Tämä taas korostaa osaamisen kartoitusta, joka pitää tehdä hakeutumisvaiheessa, mutta myös tutkintoa suorittamaan lähtiessä. Eikä oppija osaa tehdä sitä itsekseen ilman ohjausta! (Todennäköisesti.)

Ne osa-alueet, jotka eniten jännittävät, pitää ehkä varautua näyttämään usealla tavalla: jos minulle on vaikeaa muistaa lonkkaniveleen vaikuttavien lihasten funktioita, niin eikö osoita ammattitaitoa, että olen kerännyt kyseisen osan tiedot mukaan näyttötilanteeseen, jotta voin tarvittaessa heti tarkistaa asian, jossa olen epävarma. Tämä palvelisi myös työelämää: olisin työstanyt itselleni sopivalla tavalla käsiteltyä tietoa saatavilleni. (Tällaisen hankalan osa-alueen läpikäyminen työelämässä työpaikkaohjaajan kanssa olisi hienoa! Näytönsuorittaja voisi palastella osaamistaan oppimistehtäviksi, jotka määrittelisi työpaikkaohjaajan kanssa/ohjaajalle. Työpaikkaohjaaja voisi antaa palautetta ja kehittää osaamista kyseisessä asiassa vaikkapa muutaman viikon ajan. Ja jos tämä prosessi vielä dokumentoidaan, niin miksei se voi olla osa näyttöä?!) On meillä henkilökohtaistamiseen vielä matkaa...

Tämä ei tokikaan tarkoita, että jos kerään kaiken portfolioon, niin tarvitsisi muistaa mitään. Tavoitteena olisi päästä kiinni oman ammattitaidon arviointiin, johon jokainen työntekijä taatusti tarvitsee lisää eväitä. Tutkinnon osan aukikirjoittaminen oli minulle tärkeää, sillä samalla tulin pohtineeksi niitä osaamisalueita, jotka ovat jo itsestäänselviä, mutta myös niitä, jotka tuntuvat vieraammilta oman tekemisen kautta. Tästä taas lähti ajatuskulku siihen, että mitkä osaamisvaatimukset ovat juuri minun työni/suunnitelmieni/tavoitteitteni kannalta olennaisia ja miksi osa vaaatimuksista tuntuu vaikeammilta mieltää. Ammattitutkintoa suorittaessaan oppijalla on tavallisesti jo mielikuva tulevasta työstään! Voiko osaamistaan ydinalueilla "korostaa" ja näyttää soveltavia osia ammattitaidostaan niin, että ne voidaan arvioida kriteerien yläpäässä? Vai onko tasapäisyys yhtä kuin laatu, validiteetti ja reabiliteetti? Arvioiminen ON todellakin olennainen osa tutkinnon suorittamista, joten sen tulisi kehittyä kaiken muun kehittämisen rinnalla.

Sekä hieroja että asioimistulkki tekevät työtä ihmisenä ja me ihmiset olemme hyvinkin erilaisia. Ammattitaidon näyttäminen vaatii varsin paljon ymmärrystä kriteereistä ja arvioinnin kohteista; testin suorittaminen on sinänsä helpompaa, että vastuun voi lykätä jollekin toiselle (=arvioijalle).

Mutta minä haluan olla vastuuntuntoinen, ammattitaitoinen hieroja. Ohjauksen, henkilökohtaistamisen ja oman osaamisen arvioinnin haasteet alkavat näyttäytyä oikeassa valossa. Arvioimisessa (myös tarvittavan ammattitaidon hankkimisen osalta) on siirryttävä 2000-luvulle; työelämä huutaa ryhmätyötaitoisia, itsenäiseen työskentelyyn pystyviä, oppimishalukkaita oman alansa asiantuntijoita.

Mutta onko meillä varaa tuottaa sellaisia?

Näyttö alkaa kummitella

2007-02-08T07:41:00.000Z

Heissan! Tästä alkaa näyttöpäiväkirja, jota pitää kirjoittaa sitten kesäkuussa, kun on pitkä näyttöjakso eli hieronta hoitotapahtumana. Vaan ajattelin jo aloittaa, sillä näyttö ei ole koskaan vain yksi tilaisuus tai tilanne eikä se saisi olla myöskään koe tai testi! Näin opetettiin näyttötutkintomestarikoulutuksessa ja näin sen tulisi olla! Tiedän, että eri aineissa on erilaiset käytännöt ja tutkintotoimikunta voi vaikuttaa tähän hyvinkin paljon, mutta en anna periksi ja käymme kovaa taistoa asiasta myös asioimistulkin tutkintoa suunnitellessa ja toteuttaessa! Ei ole helppoa ei... Toivoisin myös pikkuhiljaa OIKEAA HENKILÖKOHTAISTAMISTA myös hierojan tutkintoon...

Mutta yksilön elämässä näyttö tarkoittaa aina jonkinlaista jännistysmomenttia ja skarppaamista! Yritän muistuttaa itselleni, että juuri tätä ensimmäistä vaihetta varten alunperin opiskelemaan lähdinkin... halusin/haluan oppia ihmisen anatomiaa ja vähän kai fysiologiaakin. Mutta onhan se niin, että testi on testi vaikka voissa paistaisi!

Ja se koittaa maaliskuun 5.-7. siis ensimmäinen näyttö, jossa testataan (!) luut, lihakset, hermoradat, otteet jne. Siis se pahin vaihe minusta :-(

Ja 5.3. tyttäreni täyttää 10 vuotta.

No mutta eihän maailma tähän kaadu, pitää vain ajatella, että opin elämää enkä näyttöä varten; sitä vartenhan näyttösysteemi on laadittukin.

Ja osaanhan minä toki jo paljon: luut, lihaksetkin tiedän nimeltä ja missä suurinpiirtein ovat, mutta välillä funktiot ja origot/insertiot kyllä sekoaa. Otteet (puhtaina) tuntuu myös kumma kyllä melkoiselta haasteelta; taidan olla liian soveltava tässäkin asiassa (mokomakin oman tieni kulkija) ja hermoratoja olet tässä pänttäillyt viime päivinä. Kokonaisuudet ja soveltavat tehtävät kiinnostaisivat minua enemmän: saisiko niitä lisää koulutukseen?! Olen niitä itsekseni miettinyt ja koko ajan tulee mitä merkillisimpiä ajatuksia ja kysymyksiä mieleen ja on turhauttavaa, kun ei ole varma keksikö oikean vastauksen. Tämä puoli vuotta on aika lyhyt aika päntätä tämä määrä latinaa päähänsä--minulle sopisi soveltavampi näyttö, jossa joutuisi ratkaisemaan visaisia ongelmia keskustelemalla ja päättelemällä. Miten jatkossa pääsisi pähkimään näitä?!

No näytössä on tärkeää, että se on myös helppo arvioida (itse asiassa se on TÄRKEINTÄ opettajan ja arvioijan näkökulmasta) ja että arviointikriteerit ovat selkeät ja kaikkien tiedossa. Miten tämän tiedontulvan saan päästään arvioijan silmien eteen? Tätä on hyvä pohtia monilta kulmilta ja muistaa, millaiselta näyttötilanne (anteeksi TUTKINNON SUORITTAMINEN, nykytermistöä oikein käyttäen) tutkinnon suorittajasta tuntuu.

Tsemppiä järjestäjille ja muistakaa työelämälähtöisyys!

P.S. Jos vielä joskus aion a) suorittaa toisen näytön(=tutkinnon näyttönä) b) olla järjestämässä uusia näyttöjä, niin taatusti valitsen sellaisen alan, jossa tutkinto suoritetaan kokonaan ja oikeasti työelämässä. Hups, tuliko taas seuraava tavoite asetettua?!

P.S.2: Asioimistulkin tutkinnon perusteet muuttuivat joulukuussa 2006 eli juuri tällä hetkellä pitäisi laatia uutta ja uudistettua, työelämälähtöisempää näyttöprosessia ja ensimmäistä kertaa näytön eri osat saa suorittaa omia kokonaisuuksina (kuten tutkinnon perusteissa aina on lukenut). Uusien tehtävätyyppien laatiminen on haastavaa, koska eri kielten tulisi olla yhteismitallisia ja tehtävien arvioitavissa. En tiedä miten tulemme onnistumaan, mutta toivottavasti... ainakin otamme uusia menetelmiä käyttöön ja pyrimme kyseenalaistamaan kaikkea. Mukana on aina paljon arvioijia, joten arvioijakoulutuksesta saamme taatusti uusia eväitä matkaan. Onneksi on kevät aikaa uusi systeemi valmistuu samaan aikaan kuin meikäläinen hierojaksi! Toivottavasti...

Helmikuu on töitä täynnä

2007-02-05T13:35:00.000Z

Heips!
Nyt ollaan sitten töissä ja istuttu koko päivä verkossa... aika vierähtää, kun kaikki linkit on tuhottu ja pitää etsiä löytää ja linkittää uudelleen, kiitos vaan!
Ja sitten uusia wikejä on avattu ja tosikäyttö alkaa perjantaina... nimittäin uuden opiskeluryhmän kanssa alkaa vuoden taival. Tuosta ne löytyy oikealta... kerään myös opetusmatskuani wikiin ja katsotaan mitä tapahtuu?! Nyt pitäis vielä aktivoitua skypeen ja vähän miettiäkin mitä se opettaminen oikeastaan on.
Perästä kuuluu!

Helmikuu häämöttää

2007-01-30T06:21:00.000Z

Eikä sitten mitään järkevää tekstiä ole tulossa tänään... Aivojen kolmasosa on jo viikon verran aprikoinut työasioita, eikä opiskelemisesta meinaa tulla mitään. Ja opintopiirikin peruuntui tänään eli oikeastaan viimeistä laiskaa etäpäivää tässä vietetään. Huomenna menen töihin ja siitä sitä saa sitten palkkaakin taas joku päivä.

Tilanne on sellainen, että lihakset on hahmollaan eli luulen ne löytäväni ihmisestä ja osan jopa luurangosta... kaikkia origoja ja insertioita en muista, mutta nekin osaan laittaa sinnepäin. Hermoja on muistettava vain viisi (joista osa kyllä jakaantuu) ja niidenkin nimet on jo muistissa ja ööö... käytännössä on vielä käytävä läpi. Nivelet ei sitten loppujen lopuks olekaan kovin hankalasti hahmotettava asia, kun ne päätti kerätä ja käydä huolella läpi. Myös hierontaotteet ja lihaksen toimintaa olen lueskellut (tuo toiminta on kyllä ihan käsittämätöntä, jos menee asetyylikoliini-tasolle) eli sellainen kokonaiskuva on nyt mielessä. Jos vielä kävis läpi tutkinnon perusteet?!

Eka näyttö on siis maaliskuun ekalla viikolla eli onhan tässä vielä aikaa... mutta luulenpa, että helmikuu sujahtaa hujauksessa ja pian sitä pakerretaan erään toisen näytön ja siihen liittyvien tehtävien parissa. Saattaapa huuhtoutua mielestä kaikki mitä osaa...

Eli asioimistulkin ammattitutkinto on otettava hanskaan nopeasti: uudet tutkinnon perusteet, uudet näyttötehtävät ja näyttöprosessi. Noo, perusteethan on olemassa, kaikki muu onkion sitten synnytettävä... En tiedä, toisaalta ei millään viittis aloittaa, mutta toisaalta pää on tehnyt työtä jo jonkin aikaa.

Toivottavasti jaksan kirjoittaa ja ylläpitää näitä blogeja/wikejä, pitäisi avata uusiakin tällaisia, kun ehtis. Eli nyt mieleen ja kirkkaaksi: KIIRE ON TEHTY OLOTILA, TÄSSÄ EHTII SEN MINKÄ EHTII, KAIKKEA EI TARVITSE!

Olen merkinnyt talvilomaa 3 päivää, toivottavasti ehdin laiskotella tytön kanssa...

Tässä vaiheessa kesäkuun käytännön näyttö tuntuu helpolta hommalta, ehkä sitäkin ehtii vielä asiaankuuluvasti jännittää ennen kesää. Tsemppiä minulle!

Homma etenee - vai eteneekö?

2007-01-17T13:19:00.000Z

Aktiivisen jouluajan jälkeen olen taas tömähtänyt todellisuuteen, mutta niinhän se elo yleensäkin menee. Opintovapaa on loppusuoralla ja tiukasti olen pyrkinyt lihaksia pänttäämään, mutta on tässä vielä savottaa. Sellainen yleiskuva alkaa jo olla, mutta oikeesti ne origot ja insertiot vie tajun!

Olen lukenut kirjoja yleissivistääkseni itseäni aiheeseen liittyvästä ja toki myös huvin vuoksikin. Niska ja yläraajat meni iltalukemisena, mutta tuo palpaatio ei ihan sänkylukemista ole. Ja jäsenkirjausopuksiakin pitäisi lukea uudelleen, kun aina sieltä jotain aukeaa... korjaamiseksi tämä onkin taas mennyt, kun oli lähipäivät ja esittelen kehittämistyönä juuri sitä ylihuomenna perjantaina. Kivaa! Mutta haastavaa, kun tietää ettei tiedä eikä osaa. Mutta ihanaa oli nähdä muita opiskelijoita Hämeenkyrössä, lumisateen käydessä näilläkin nurkilla. (No plussaa on taas.)

Ja itse menen korjaukseen taas tänään (toinen kerta) kovin odotuksin: polvet paikalleen kiitos, siitä kai se lantiokin mukautuu. Onpahan tämä päivä mennyt taas enemmänkin koneen ääressä, kun sain vinkkiä selkäsivuista ja siellä näyttää kamaa olevan ihan useammankin päivän tarpeiksi. Kokeilin myös videonpätkän viemistä wikiin; Leo kertoo siellä.

Ja ne movie makerilla tehdyt ergonomiat on hianot, kiitos porukat!

Erikseen pitää vielä sanoa, että Jaana Myllärin Ihmiskehon anatomia suoraan sanottuna irtoilee käsissäni; huippukirja vaikka oppikirjaksi (tuleville) hierojille.

Aurinko käväisi tänään!

Lihaksia lihaksia lihaksia

2007-01-09T09:10:00.000Z

Huomasin juuri, että en ole vielä tänä vuonna kirjoittanut mitään tähän blogiini ja päätin lyhyesti korjata asian. Pää on täynnä ja sekaisin lihaksista, nivelistä, niiden funktioista jne. Homma on mennyt ihan hyvin niin kauan kuin on vain keskittynyt kirjallisiin hommiin, mutta tuo päähän pänttääminen alkaa tuottaa tuskaa. Ja kaikk' on osattava maaliskuun alussa! Kuka on aikatauluttanut tämän?!?

Siis wikissä on kuvia ja tekstiä jäsenkorjauksesta; muuten pakertelen enemmänkin muistini kanssa. Ja loppukuusta on työssäoppimista eli eipä silloinkaan ehtine paljoa blogeilemaan. Mutta kaikki ajallaan, kyllä tänne taas joskun jotain ja wikissä ainakin tapahtuu koko ajan...

Kertausta/pointteja asioista

2006-12-29T12:19:00.000Z

Fysikaalisesta hoidosta: pintalämpö- ja kylmähoidot sekä vesihieronta. Fys. hoito tarkoittaa ärsytystä, jota pyritään saamaan termisin, sähköisin tai mekaanisin keinoin! Reaktio tulee lämpötilan muutoksesta.
Lämpöhoidoista:Lämpö siirtyy kudoksiin johtumalla. Lämpö rauhoittaa, sidekudoksen kimmoisuus kasvaa, kipu vähenee, nivelpussin väliaineen viskositeetti kasvaa, hermon johtamisnopeus kasvaa...

Milloin erityisesti hyväksi: reuma, traumojen jälkitilat, rentoutus, kivunlievitys
Kontraindik: ihottuna tai haava/tulehdus, sydän, alentunut ihotunto, kasvain, heikentynyt valtimoverenkierto. Kommunikaatio!

Ja kylmähoidoista: Auttaa tehokkaasti kipuun, koska hidastaa hermoimpulssin johtumista ja vähentää kipua aistivien reseptorien toimintaa. Verisuonet supistuu, jolloin turvotus vähenee ja aineenvaihdunta hidastuu. Verisuonten toiminta hidastuu. Teho syvemmälle kuin lämpöhoidossa! Hoidon päätyttyä keho lämmittää itse itseään nopeasti ja tehokkaasti. Tulehdus vaatii lämpöä eli kylmä estää tuledusta.
Mihin: kipuun, kramppeihin, tulehduksiin, issiakseen, nivelturvotukseen...
Milloin siis ei: jos ei halua, ihotunto, iskeeminen kudos, allergia!

Hieronnassa varottavat alueet: malleolusten taustat (n. tibialis, art. tibialis post., vena tib.post.), akilles, fossa poplitea (v.a.n), peroneus-hermo (caput fibulasta 2 cm alas), patella +ympäristö, luiset alueet, nervus aschiadicum (jos oireilee), reiden med. reuna, trochanter major varoen, kyljet?!, lavan lat. trigger-piste, nervus radialis olkavarressa on pinnassa, kaula- ja solisaukko, korvan taustat, periaostiat kaikkialla, nivustaive (v.a.n), rannekanava, kyynärtaive, olkavarressa käden med. keskus (v.a.n), axilla.

Ristikkäisoireyhtymästä&ryhdistä ja siihen liittyen meillä on siis ns. kireitä lihaksia: kaularangan ojentajat (erector spinae, splenius cervicis&capitis, trapeziuksen desc., rectus capitis post. maj&min,. obliquus capitis sup&inf), levator scap., mm. scalenus (kylkiluun kannattajat), pectoralikset, erector spinae ja quadratus lumborum (lannerangan ojentajat!), iliopsoas, rectus femoris (lonkan koukistajat), triceps surae=pohje=nilkan ojentaja.

Heikkoja lihaksia ovat: pään nyökkääjät (longus colli&capitis, scalenus ant, rectus capitis ant, supra- ja infrahyoideum, sternocleidomastoideus), serratus anterior, trapeziuksen transversa ja ascendes, rhomboideus, syvät paraspinaalit=selän ojentajat, rectus abdominis, gluteus max, gluteus med ja tensor fascia latae (=loitontajat), polven koukistajat (biceps femori, semitendinosus, semimembranosus, polven ojentaja (=rectus femoris.

Kuka muistaa hieronnan kontraindikaatiot?

Ihoinfektiot (mm. follikuliitti,haavat, erysipelas, märkärupi), syvät laskimotukokset, suonikohjut, kasvaimet, luomet!, keskushermostoperäiset sairaudet (halvaus), hemofilia, ihosairaudet, vammat!, verenkiertohäiriöt ja iskeeminen kudos, tyrä!, imurauhaset!, infektio, bursitis!, verisuoniproteesit, sydän, reuma!, osteoporoosi!

Aiemmin tekemäni muistiinpanot lihaksista löytyvät wikistä.

Toisesta lukemastani kirjasta

2006-12-28T08:36:00.000Z

Luin eilen kirjan TIETÄJISTÄ KUPPAREIHIN, kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa. Kirjoittaja on Jane Tuovinen ja vuodelta 1984. Tämän uudempaa kirjaa ei kotokunnan kirjastosta tästä aiheesta löytynyt, pitää vielä joskus selvittää isommasta kirjastosta.

Mutta itse kirja herätti enemmän ajattelua ja kysymyksiä kuin selkeää kuvaa asiasta. Nämähän ovat vähän henkimaailman juttuja eli uskokoon ken voi, mutta minusta oli mielenkiintoista saada lyhyt yleiskatsaus asiasta. Kirjassa käydään läpi hieronta, nikamien käsittely eli niksautus, kuppaus ja suoneniskentä, taulaaminen, rohdoilla parantaminen, maasäteilym verenpysäyttäminen ja henkiparannus. No, nuo kaksi ensimmäistähän minua kiinnostaa, mutta sainpahan ensimmäistä kertaa eläissäni kuulla taulaamisesta tai maasäteilystä...

Ajatuksia tietenkin pyörii päässä vaikka kuinka, mutta se mikä nousi päällimäiseksi on halu parantaa. Ihmiset, joilla oli pyyteetön halu auttaa toista (oli keino mikä hyvänsä), tekivät sen hyvästä sydämestä ja halusta auttaa. Parantajat eivät tavallisesti pyytäneet palkkaa eivätkä mainostaneet toimiansa; tieto kulki suusta suuhun. Näin lienee nykyäänkin?! Puoskarit ja hyödyntävoittelijat ovat asia erikseen. Niinpä.

Niksauttelijoilla ja hierojilla, joista tässä kirjassa kerrottiin, oli kuitenkin tietämystä ja oppia myäs ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta, vaikkakin käsillä tekemistä ja sormilla tuntemista korostettiin. Siis tyhjästä ei nyhjästy eikä sitä tehdä nykyäänkään.

Hieroja ei pyri parantamaan ketään, vaan auttaa lievittämällä vaivoja ja helpottamaan oloa parhaan kykynsä ja tahtonsa mukaan. Mitä tekee jäsenkorjaaja? Samaa kuin hieroja, mutta käyttää vähän erilaisia menetelmiä, jotka on vuosien saatossa hyviksi havaittu. No mitä minä sitten haluan tehdä? Oppia jotain tästä elämästä.

Hyvää uutta vuotta, se tulee ihan kohta!

Kirja-arviota

2006-12-22T08:19:00.000Z

Luin tässä taannoin Hannes Karppisen omaelämänkerrallisen kirjan Parantajan tie (Otava, 1998). Kirja keskittyi kertomaan hänen lapsuudestaan (joka oli köyhä), varhaisesta työhön joutumisesta ja sittemmin tiestä parantajaksi. Karppinen ei ole kalevalainen jäsenkorjaaja, vaan kansanparantaja, joka on ammentanut oppinsa muilta parantajalilja ja lisännyt omien havaintojen ja tutkimuksensa mukaan uusia elementtejä työhönsä.

Karppinen on tehnyt yhteistyötä sekä lääkäreiden että kansanparantajien kanssa ja kirjasta välittyy laaja osaaminen ja anatomian (ja osin fysiologian) tuntemus, mutta kovin tieteelliseksi kirjaa ei voi kutsua. Enemmänkin se kehuu tekijää asiakkaiden kiitostekstien kautta ja itse kirjoittajakin luo kuvaa miltei erehtymättömästä hoidosta. En epäile, etteikö Karppinen olisi loistava parantaja, mutta missään nimessä objektiivinen eikä kaikin osin eden analyyttinen kirja ei ole.

Kirja on tehty elämäkerraksi, ja sellaisena se toimii ja viihdyttää (alkuosan; sitten lukija puutuu). On hyvä, että suomalaisesta, perinteisestä kansanparannuksesta on kirjoitettu edes tämän verran; myös Karppisen laajaa osaamista on täten tullut edes pieni siivu dokumentoitua. Karppisen työtä jatkaa hänen poikansa, jonka kanssa työ käsittääkseni jatkuu edelleen.

Opiskeleminen jäsenkorjaajaksi

2006-12-19T13:34:00.000Z

Ja sit asiaan! Kerron tässä miten olen aloittanut opiskelemiseni kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi. Koulutustahan järjestää Kansanlääkintaseura ja se kestää kaikkiaan 3½ - 4 vuotta. Koulutus jakautuu vuosittaisesti:
1) peruskoulutukseen, jonka jälkeen opiskelija on oppipoika
2) jatkokoulutukseen, jonka jälkeen voi käyttää kisällin nimitystä ja
3) seurantakoulutukseen, jonka suoritettuaan on kalevalainen jäsenkorjaaja.
Halutessaan voi suorittaa vielä näyttökokeen, jonka suorittanutta kutsutaan kalevalaiseksi kansanparantajaksi.
Minun tavoitteenani on tulla kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi noin kolmen vuoden kuluttua.

Oma koulutuspolkuni alkoi elokuussa 2007, jolloin aloitin peruskurssin.

Peruskursseilla teemme paljon käytännön harjoittelua toisilleen ja tutustumme otteisiin. Jokaisen lähijakson alussa opettaja suorittaa jäsenkorjauksen esimerkkiasiakkaalle, ja me opiskelijat pääsemme katsomaan, kommentoimaan, kyselemään ja huomaamaan mitä itse jo osaa ja ennen kaikkea mitä vielä emme osaa. Tavoitteena on, että saamme alusta asti kokonaisvaltaisen näkemyksen hoitamisesta. Jokainen esimerkkihoitotilanne on ainutlaatuinen, joskin opettaja käy asiat läpi aina samassa järjestyksessä.

Lähipäivien välillä teemme ja kirjaamme muistiin vähintään 15 asiakashoitoa, jotka tietenkin alkuvaiheessa ovat enemmänkin harjoittelua kuin hoitamista. Koulutuksessa on käytössä opintokirja, johon merkitään käydyt kurssit ja harjoittelut. Harjoittelussa käytetään potilasseurantalomaketta, joka on kehitetty yhdessä Kuopion yliopiston kanssa.

Jos peruskurssin tarkempi sisältö kiinnostaa, niin katso se wikistäni.

Ja asiathan kuulostavat simppeleiltä, kun ne on kuvattu paperilla tai kuvaruudulla, mutta miltä opiskelu oikeasti on tuntunut?

No, mielenkiintoiselta tietenkin. Ja äärimmäisen haastavalta! Tämä jos mikä vaatisi kärsivällisyyttä ja herkkyyttä, mikä aika välillä tuntuu olevan hukassa. Uskon, että rippunen pitkäkestoista toimintamuotoa on tähänkin takkiin jo tarttunut, mutta aika usein tuntuu turhauttavalta, kun ei osaa, ei tiedä eikä voi. Hoitotyötä ja ihmisen kohtaamista täytyy vaan harjoitella ja opetella kunnioittamaan toista ihmistä ja ennenkaikkea hänen kehoaan! Ja kyllä se niin on, että suurin osa tästä työstä tehdään sitten loppujen lopuksi suuvärkillä, joskin näpit ovat jäsenkorjauksessa avainasemassa. Mutta edes näpit eivät riitä, niiden on kohdattava asiakkaan keho ja löydettävä yhteinen sävel. Eikä edes jäsenkorjaaja tee ihmeitä (vaikka joskus olen sellasestakin kuullut), vaan jokaisen on itse haluttava parantua ja hoitaa itseään.

Mutta tähän mennessä olen oppinut, että en osaa. Se mitä en osaa, on vielä vähän hakusessa, mutta luja usko tulevaan ja kyseenalaistaminen ajaa minua eteenpäin. Tiedän jo toki otteita ja tapoja, joilla voi lievittää lihasten ja nivelten kireyttä, mutta enpä juuri muuta. Mutta näilläkin otteilla voi tuoda mielenkiintoa (hierojan) työhön, helpotusta moniin vaivoihin ja ymmärtää hippusia ihmisen anatomiasta.

Reaaliaikaa

2006-12-14T12:59:00.000Z

Jeps joo. Täällä ollaan taas Heinolan Opekossa opiskelemassa mobiileja asioita ja tutustumassa uusiin juttuihin. Eli täältä samasta paikasta viime jaksolla sain suuren inspiraation aloittaa tämä toinen blogi ja alkaa käyttää sitä oppimista silmällä pitäen. No joo, tämä blogi on enemmän tällaista tajunnan virtaa, mutta wikiä siis aion ihan oikeesti käyttää opetuksessa ja oppimisessa. Joululomalla pitää tekaista se kehittämistyö tuonne wikiin...
Ja nyt tuo Tuija laitetaan kommentoimaan. Jotta sekin saadaan toimimaan... ja sitten avataan Tuijalle oma blogi.
Ja valokuva... hetkinen...

Kansa sairastaa

2006-11-28T13:20:00.000Z

Blogissa on tulollaan jonkunmoisissa synnytystuskissa koottua ja sekavaa tietoa suomalaisista kansansairauksista (paitsi ei vielä tuki- ja liikuntaelimistön, hermoston eikä psyykkisistä). Saa osallistua eli kirjoittaa ja linkittää omia hyviä juttujaan.
Homma jatkunee taas joku päivä. Siis wikiin...

Paina mielees ja muista!

2006-11-24T07:00:00.000Z

Joopa. Kun ei enää jää mikään päähän kerrasta eikä kahdestakaan, niin kokeillaanpa auttaako tänne kirjaaminen muistamista. Luita kävin potkimassa lähimettän puihin... Tämä on omaa oppimisprosessiani ei totuuksia!

Siis Olkavarteen vaikuttavat lihakset ovat aiheena. Toivottavasti menee oikein!

TEHTÄVÄ: Mitkä lihakset oheisessa kuvassa venyvät? Mitkä ovat venyvien lihasten vastaparit (mikä se oikea termi on?)? Tässähän pitää ottaa huomioon jo kyynärvarteenkin vaikuttavat lihakset... Vastaa wikiin, mä en osaa.

Tarkista termit supinaatio ja pronaatio!

JA Sisärotaatoivat (tai siinä avustavat):

Teres MAJOR (koska kiinnittyy christa minorikseen eli "etupuolelle"), deltoiodin clavicularis, subscapularis, pectoralis major. Supraspinatus on sekä sisä- että ulkorotaatiossa mukana!

Ulkorotaattoreja:

Teres MINOR (koska menee tub. majukseen eli "lateraaliin"), infraspinatus=ULKOKIERTÄJÄ (myös tub. majukseen!), deltoidin spinalis-osa. Supraspinatus edelleen molemmissa.

retroversio: deltoidin acromialis ja latissimus dorsi.

anteversio: deltoidin clavicularis ja pectoralis major.

Abduktoreja on "vain 2": supraspinatus (tekee siis ihan mitä vaan) ja deltoidin acromialis.

Adduktiossa ovat mukana "kaikki": coracobrachialis, pectoralis maj, subscapularis, deltoidin spinalis ja clavicularis, teres major JA minor sekä latissimus dorsi.

Latissimus ja pectoralis major siis pitää kädet lähellä vartaloa (muuten ne lähtis lentoon).

Ja joku voisi kirjata kaikki origoineen, insertioineen ja funktioineen wikiin.

Ja oppi levitköön kautta maan!

2006-11-23T13:12:00.000Z

Koska aiheena on näitten juttujen käyttäminen opetuksessa, niin haluan vain mainita, että olen Heinolassa tekemäämme loistavaa, upeaa ja tuikitarpeellista ranteen kuntoon keskittyvää multimediaista aihiotamme esitellyt kollegoille täällä Tampereen aikkarin sote-puolella. Ja näin innostanut kaikkia kouluttajia käyttämään MovieMakeria ja jopa opettanut sen käyttöä.
Täällä kamerat laulaa ja materiaalia syntyy... On sitä opiskelijoilla ihmettelemistä!

Mutta aihiosta siis kiitos tennis-kössi-karaoke-tiimille! Ihan julkiseen levitykseen asti en ole vielä laittanut, joten alkaa odotelko teosto-korvauksia...vielä!

Muuten olen työstänyt tuolla wikin puolella jäseniä ja korjauksia. Käy katsomassa!

Uusi aika

2006-11-17T08:35:00.000Z

Kiitos kavereille. Nyt olen esitelly blogini ja wikini ryhmässä ja katsotaan millaisia kommentteja saan. Viikonloppuna yritän viedä ergonomia/ergonomiaton kuvat wikiin, joten siitä pääsee sitten katsomaan. Ja harrastan tietenkin taukojumppaa...
:-) Mukavaa viikonloppua kaikille!

Päivä meni rattoisasti ja saatiin hyvä hiki pintaan! Jostain syystä mulla tuo liikunta otti enemmän ääneen kuin lihaksiin...

Tässä on nyt sitten se luuranko. Nimeä luut! :-)

Tähän tulee linkki wikiin

2006-11-16T07:18:00.000Z

Heti kun pääsen sen kanssa sinuiksi. Mutta nyt konkreettiset hommat kutsuvat.
No joo, vihdoinkin ymmärsin miten toi wiki toimii. Se löytyy linkkilistasta nimellä katanpolun wiki.

Tähän opetteluun tuntuu menevän aikaa ja pahinta on se, että uppoutuu (jälleen kerran) tänne koneeseen eikä näe eikä kuule mitään. Mikä ei kyllä ole kauhean terveellistä pidemmän päälle. Ja kun oikeastaan päivän aihe on ergonomia.

Mutta tyvestä puuhun ja sillai... tässä metsikössä vaan tuntuu olevan näitä puita enemmän kuin ehtii nähdä. Linkki sinne ja tänne ja tonne, mutta odottaa nyt vielä hetkinen, kyllä tästäkin vielä tulee oikea asiapitoinen blogi. Käynnistys tuottaa vähän ylimääräisiä hiukkasia. Kärsivällisyyttä.

JA ystäväiset, jotka tänne ohjaan: kommentoikaa vaikka vaan että hyvää päivää, mutta kommentoikaa, niin päästään eteenpäin ja seuraavaksi avataan yhteinen blogi/wiki.

Polku alkaa tämäkin

2006-11-15T06:11:00.000Z

Intoa piukassa kokeillaan uutta blogia... katsotaan rauhassa mitä ja mistä asiasta tänne syntyy juttua. Tavoitteena olis saada mukaan vähän kuviakin, mutta parempi katsoa ennen kuin tipahtaa.

Aihealueena tulee kuitenkin olemaan hoitaminen, hierominen, jäsenkorjaus ja yleinen elämänmenon mietiskely.