Rentoa joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2008!
T. Kata ja perhe
maanantai 17. joulukuuta 2007
sunnuntai 26. elokuuta 2007
Opinnot on ohitse - tämän tutkinnon osalta
Siis hierojan at on suoritettu ja päätöspäivä on keskiviikkona. Siispä alkaa tuntua jo syksyltä ja työnteolta... Ei tässä laiskottelemaan ehdi, mutta onpahan ainakin mukavia iltamenojakin varattuna. Ja kesälomaa vielä syyskuun loppuun säästettynä.
Syyskuus lopussa alkaa sitten jäsenkorjauksen jatkokurssi Iitin Perheniemessä eli uusia paikkoja ja uusia ihmisiä tiedossa. Ja tietenkin uuden oppimista, jottei aivan sammaloidu. Katsellaan rauhassa miten tämä kahden työn yhdistäminen alkaa sujua, vahongosta viisastuneena toivon, etten taas lataa kalenteria liian täyteen.
Syksy on energistä aikaa; näin toivon ja kynttilät auttaa aika pitkälle. Ei muuta kuin tanssimaan...
Syyskuus lopussa alkaa sitten jäsenkorjauksen jatkokurssi Iitin Perheniemessä eli uusia paikkoja ja uusia ihmisiä tiedossa. Ja tietenkin uuden oppimista, jottei aivan sammaloidu. Katsellaan rauhassa miten tämä kahden työn yhdistäminen alkaa sujua, vahongosta viisastuneena toivon, etten taas lataa kalenteria liian täyteen.
Syksy on energistä aikaa; näin toivon ja kynttilät auttaa aika pitkälle. Ei muuta kuin tanssimaan...
perjantai 29. kesäkuuta 2007
Se on kesä!
Ja kesään kuuluu vielä yksi pieni yrittäjäosuus, mutta pääasiassa kuitenkin lomaa ja tanssia! Eli viimeinen työpäivä ennen taukoa on menossa ja aurinkokin pilkistelee kolmen sateisen päivän jälkeen.
Hierontatöitä on vielä ensi viikolla, mutta sitten alkaa neljän viikon tauko myös siitä hommasta eli elokuussa uudella puhdilla. Ja työntäyteinen syksy näyttää olevan tulossa, pitää pysyä tiukkana ja tehdä vain ne hommat, jotka lupaa.
Mutta elämä on oppimista ja oppiminen elämää, yrittäjyytta haahuillen ja kesää viettäen kohti syksyä...
Hierontatöitä on vielä ensi viikolla, mutta sitten alkaa neljän viikon tauko myös siitä hommasta eli elokuussa uudella puhdilla. Ja työntäyteinen syksy näyttää olevan tulossa, pitää pysyä tiukkana ja tehdä vain ne hommat, jotka lupaa.
Mutta elämä on oppimista ja oppiminen elämää, yrittäjyytta haahuillen ja kesää viettäen kohti syksyä...
tiistai 19. kesäkuuta 2007
Näyttö on vaiheessa!
Joopas!
Viimeisiä viedään, sillä huomenna on viimeinen näyttöpäivä ja silloin olen sihteerinä.
Kaikki on mennyt kahden ensimmäisen hierontapäivän jälkeen sutjakkaasti eli olen hieronut niin, kuin osaan ja haluan. Aina voi tehdä jotain eri tavalla ja oppia lisää, mutta tässä ollaan ja nämä asiat hallitsen. Asiakkaita minulla on ollut melkeinpä 4/päivä eli kun tänään peruuntui yksi, niin jippii!!
Olen osoittanut osaavani 45 minuutin, 60 minuutin ja 90 minuutin hieronnat. Olen hieronut jalat, kädet, selkää ja hartioita. Olen venyttänyt passiivisesti ja opetellut tekemään aktiivisia venytysohjeita FysioToolsilla. Asiakkailla on ollut erilaisia kremppoja, suonikohjuja, hikisiä jalkoja ja lämpöhoidon tarvetta. Tein siis sitäkin; kylmähoitoa annoin vain itselleni :-)
Ensimmäisellä kerralla, kun arvioija oli seuraamassa työtäni, se vaikutti suoritukseen, mutta toisella kerralla pystyin tekemään itseni näköistä työtä arvioijankin läsnäollessa. Ja tein kyllä parille asiakkaalle jäsenkorjaustakin, koska he sitä pyysivät. Eikä se mitenkään sodi hyvää hierontaa ja hoitokäytäntöjä vastaan. Monipuolisuus on valttia!
Fiilis on hyvä. Mutta yhtä asiaa tulee ikävä: opiskeluryhmää :-( On oikeasti tosi tärkeää, kun voi vaihtaa ajatuksia ja saa kommentteja heti tuoreeltaan; meidän ryhmässä kaikki on mennyt siinä(kin) suhteessa todella ammatillisesti ja usein on ilmennyt loistavia juttuja yhteisesti keskustellen. Kukaan ei ole kyräillyt tai halunnut piiloutua. Samaa voi sitten sanoa Sirkasta ja Elisastakin; näyttö on oikeastaan aika loistava juttu!
Enkä nyt enää pohdi niitä osaamisen osoittamistapoja sen kummemmin; tässä vaiheessa voi jo fiilistellä...
Kiitos kaikille; blogi jatkuu ja uskonpa, että jokin uusi opiskelu odottaa nurkan takana ja tottakai jäsenkorjaajaksi opiskelemisen pohdinnat jatkuvat täällä taas elokuussa. Samoin asiakasvastaanotot... ansaittu loma häämöttää jo parin mutkan takana.
Hyvää kesää!
Viimeisiä viedään, sillä huomenna on viimeinen näyttöpäivä ja silloin olen sihteerinä.
Kaikki on mennyt kahden ensimmäisen hierontapäivän jälkeen sutjakkaasti eli olen hieronut niin, kuin osaan ja haluan. Aina voi tehdä jotain eri tavalla ja oppia lisää, mutta tässä ollaan ja nämä asiat hallitsen. Asiakkaita minulla on ollut melkeinpä 4/päivä eli kun tänään peruuntui yksi, niin jippii!!
Olen osoittanut osaavani 45 minuutin, 60 minuutin ja 90 minuutin hieronnat. Olen hieronut jalat, kädet, selkää ja hartioita. Olen venyttänyt passiivisesti ja opetellut tekemään aktiivisia venytysohjeita FysioToolsilla. Asiakkailla on ollut erilaisia kremppoja, suonikohjuja, hikisiä jalkoja ja lämpöhoidon tarvetta. Tein siis sitäkin; kylmähoitoa annoin vain itselleni :-)
Ensimmäisellä kerralla, kun arvioija oli seuraamassa työtäni, se vaikutti suoritukseen, mutta toisella kerralla pystyin tekemään itseni näköistä työtä arvioijankin läsnäollessa. Ja tein kyllä parille asiakkaalle jäsenkorjaustakin, koska he sitä pyysivät. Eikä se mitenkään sodi hyvää hierontaa ja hoitokäytäntöjä vastaan. Monipuolisuus on valttia!
Fiilis on hyvä. Mutta yhtä asiaa tulee ikävä: opiskeluryhmää :-( On oikeasti tosi tärkeää, kun voi vaihtaa ajatuksia ja saa kommentteja heti tuoreeltaan; meidän ryhmässä kaikki on mennyt siinä(kin) suhteessa todella ammatillisesti ja usein on ilmennyt loistavia juttuja yhteisesti keskustellen. Kukaan ei ole kyräillyt tai halunnut piiloutua. Samaa voi sitten sanoa Sirkasta ja Elisastakin; näyttö on oikeastaan aika loistava juttu!
Enkä nyt enää pohdi niitä osaamisen osoittamistapoja sen kummemmin; tässä vaiheessa voi jo fiilistellä...
Kiitos kaikille; blogi jatkuu ja uskonpa, että jokin uusi opiskelu odottaa nurkan takana ja tottakai jäsenkorjaajaksi opiskelemisen pohdinnat jatkuvat täällä taas elokuussa. Samoin asiakasvastaanotot... ansaittu loma häämöttää jo parin mutkan takana.
Hyvää kesää!
torstai 14. kesäkuuta 2007
Näyttö_2
Se on torstai ja toivoa täynnä!
Hieronta hoitotapahtumana -näyttö on puolivälissä ja työnilo on löytynyt (tai ei se kadoksissa ollut, mutta meni piiloon, kun piti jännittää). Se löytyi keskiviikkona ja samalla palautui mieleen se, miksi tähän olen lähtenyt: upea fiilis, kun elämä on täynnä energiaa! Kai se tulee siitä, kun tuntee osaavansa ja saa kivaa palautetta asiakkailta, tai sitten siitä, että voi olla hyödyksi. Tai sitten sitä voisi sanoa kohtaamiseksi.
Jokatapauksessa olin eilen täynnä energiaa ja jaksoin vaikka mitä, ja aloin jo pelätä, milloin se nuupahdus tulee. Mutta ei ainakaan tullut tänään; fyysisesti olin vähän väsynyt (kaiken tanssimisen jälkeen), mutta hieroin ja tein hyvää työtä koko päivä. Näin olkoon huomennakin...
On aika ihanaa saada suoraa palautetta ja päästä pohtimaan asioita. Asiakkaat ovat olle kaikki mukavia ja ainakin päällisin puolin tyytyväisiä ja omalta kohdaltani olen tyytyväinen siitä, että pystyin tekemään juuri sellaista hoitoa kuin haluan ja osaan. Ja sitten sain aikaiseksi opetella sen FysioTools -ohjelman ja tehtiin yhdelle asiakkaalle ohjelma Jaanan ja Mikon suosiollisella avustuksella.
Elämä on oppimista!
Hieronta hoitotapahtumana -näyttö on puolivälissä ja työnilo on löytynyt (tai ei se kadoksissa ollut, mutta meni piiloon, kun piti jännittää). Se löytyi keskiviikkona ja samalla palautui mieleen se, miksi tähän olen lähtenyt: upea fiilis, kun elämä on täynnä energiaa! Kai se tulee siitä, kun tuntee osaavansa ja saa kivaa palautetta asiakkailta, tai sitten siitä, että voi olla hyödyksi. Tai sitten sitä voisi sanoa kohtaamiseksi.
Jokatapauksessa olin eilen täynnä energiaa ja jaksoin vaikka mitä, ja aloin jo pelätä, milloin se nuupahdus tulee. Mutta ei ainakaan tullut tänään; fyysisesti olin vähän väsynyt (kaiken tanssimisen jälkeen), mutta hieroin ja tein hyvää työtä koko päivä. Näin olkoon huomennakin...
On aika ihanaa saada suoraa palautetta ja päästä pohtimaan asioita. Asiakkaat ovat olle kaikki mukavia ja ainakin päällisin puolin tyytyväisiä ja omalta kohdaltani olen tyytyväinen siitä, että pystyin tekemään juuri sellaista hoitoa kuin haluan ja osaan. Ja sitten sain aikaiseksi opetella sen FysioTools -ohjelman ja tehtiin yhdelle asiakkaalle ohjelma Jaanan ja Mikon suosiollisella avustuksella.
Elämä on oppimista!
maanantai 11. kesäkuuta 2007
Näyttö_1
Ensimmäinen päivä on siis takana ja siinähän se meni! Ihan tyytyväinen en ole, mutta kohtuullisen kuitenkin.
Hankaluus: kun arvioija oli paikalla, tuntui, että hieronta meni enemmän miettimiseen kuin itse hoitamiseen. Selkeästi harjoituksen puutetta: olisi ehkä pitänyt pyytää vastaavaa tilannetta aiemmin... toisaalta hierominen on aika intensiivinen ja intiimi tilanne ja minä toimin suhteellisen intuitiivisesti. Tule-sairaudet opin kyllä sitten vasta, kun ne asiakkaiden myötä tutuiksi tulevat... lukemalla ei jää kyllä enää yhtään mitään mieleen.
Ihanuus: asiakkaat oikeasti luottavat hierojan ammattitaitoon. Minua vielä ihmetyttää ja kummastuttaa olla pian hoitoalan ammattilainen! Vau.
Hampaankolossa: aika ja sen jakaminen... tunti on niin lyhyt, enkä pystynyt pitämään aisoissa aikataulua, kun samalla piti vielä kuitenkin jännittää ja skarpata.
Hienoa: alku aina hankalaa... ja huomiseksi on luvattu sadetta, josko sitten olis myös ilmaa eli happea!? Viimeiset kaksi hierontaa meni jo paremmin...
Hankaluus: kun arvioija oli paikalla, tuntui, että hieronta meni enemmän miettimiseen kuin itse hoitamiseen. Selkeästi harjoituksen puutetta: olisi ehkä pitänyt pyytää vastaavaa tilannetta aiemmin... toisaalta hierominen on aika intensiivinen ja intiimi tilanne ja minä toimin suhteellisen intuitiivisesti. Tule-sairaudet opin kyllä sitten vasta, kun ne asiakkaiden myötä tutuiksi tulevat... lukemalla ei jää kyllä enää yhtään mitään mieleen.
Ihanuus: asiakkaat oikeasti luottavat hierojan ammattitaitoon. Minua vielä ihmetyttää ja kummastuttaa olla pian hoitoalan ammattilainen! Vau.
Hampaankolossa: aika ja sen jakaminen... tunti on niin lyhyt, enkä pystynyt pitämään aisoissa aikataulua, kun samalla piti vielä kuitenkin jännittää ja skarpata.
Hienoa: alku aina hankalaa... ja huomiseksi on luvattu sadetta, josko sitten olis myös ilmaa eli happea!? Viimeiset kaksi hierontaa meni jo paremmin...
keskiviikko 6. kesäkuuta 2007
Näyttöön valmistautuminen
Ei tämä nyt niin kauheaa ole: makaan kotipihassa badenbadenissa, läppäri sylissä ja ajattelin lukaista vielä muutamia sairauksia... Hankaluuksiakin toki elämässä on: tänään suurinpana on se, että aurinko häikii eli konetta pitää pyöritellä, jotta oikea asento löytyy...
Eikun siis mietin tuossa taannoin, että kuinka monta sellaista ammattia tässä maassa on, joihin opiskeleminen kestää vuoden ja asiakastyössä asiakkaat sitten kertovat ja paljastavat varsin henkilökohtaisia asioita itsestään (ajattelin siis juurikin sairauksia, diagnooseja ja rontgenkuvia jne). Ja uskovat, että me asiakastyötä tekevät sitten osaamme ottaa kaiken huomioon ja autamme eli etsimme ratkaisuja ongelmiin. Ja kyse on siis ihmisten omasta kropasta, sen hyvinvoinnista ja optimaalisesta käytöstä. Tiedetäänkö me itse, mitä kropan pitäisi tehdä, miten ja kuinka se toimii? Ja kenen sanaa siis uskomme ongelmissamme ja vaivoissamme?
Sellaista on hierojan työ! Eli rajansa on osattava asettaa; parhaansa kai tässä vain voi tehdä...
Kun siis pohtii tuumii tässä ensi viikkoa ja hierontatyötä, niin nyt vasta ensimmäistä kertaa tuli ajatuksiin jonkinlainen pelko tai arkuus siitä, mihin onkaan tullut ryhdyttyä. Eli siis sairauksista lukemaan, jotta osaa ja muistaa sanoa, että en todellakaan osaa sanoa, en paranna,vaan lievitän, annan neuvoja ja ohjaan kohti terveempää tulevaa; oma kunto ja terveys on kuitenkin sellainen kokonaisuus, josta jokaisen itse tulee huolehtia.
En koskaan kuuna kullan valkeana aio ryhtyä työkseni ihmisten ruumiita vatkuttamaan; yksilöllisesti hoitamaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan kyllä - aion nauttia käsistä, jotka minulla on.
Ja maanantaina odottaa neljä asiakasta, siinäkin taitaa olla jo yksi liikaa...
Eikun siis mietin tuossa taannoin, että kuinka monta sellaista ammattia tässä maassa on, joihin opiskeleminen kestää vuoden ja asiakastyössä asiakkaat sitten kertovat ja paljastavat varsin henkilökohtaisia asioita itsestään (ajattelin siis juurikin sairauksia, diagnooseja ja rontgenkuvia jne). Ja uskovat, että me asiakastyötä tekevät sitten osaamme ottaa kaiken huomioon ja autamme eli etsimme ratkaisuja ongelmiin. Ja kyse on siis ihmisten omasta kropasta, sen hyvinvoinnista ja optimaalisesta käytöstä. Tiedetäänkö me itse, mitä kropan pitäisi tehdä, miten ja kuinka se toimii? Ja kenen sanaa siis uskomme ongelmissamme ja vaivoissamme?
Sellaista on hierojan työ! Eli rajansa on osattava asettaa; parhaansa kai tässä vain voi tehdä...
Kun siis pohtii tuumii tässä ensi viikkoa ja hierontatyötä, niin nyt vasta ensimmäistä kertaa tuli ajatuksiin jonkinlainen pelko tai arkuus siitä, mihin onkaan tullut ryhdyttyä. Eli siis sairauksista lukemaan, jotta osaa ja muistaa sanoa, että en todellakaan osaa sanoa, en paranna,vaan lievitän, annan neuvoja ja ohjaan kohti terveempää tulevaa; oma kunto ja terveys on kuitenkin sellainen kokonaisuus, josta jokaisen itse tulee huolehtia.
En koskaan kuuna kullan valkeana aio ryhtyä työkseni ihmisten ruumiita vatkuttamaan; yksilöllisesti hoitamaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan kyllä - aion nauttia käsistä, jotka minulla on.
Ja maanantaina odottaa neljä asiakasta, siinäkin taitaa olla jo yksi liikaa...
tiistai 22. toukokuuta 2007
Toukokuukin katoaa taivaan tuuliin!
Ilmat on lämmenneet ja kesä tulee! Kivaa...
Samalla tosin pitää jo vähän miettiä mitä syksyllä tekisi? Ja kuinka paljon tekisi mitäkin? Ja kesällä on vielä muutama kupru ennenkuin oikeasti kannattaisi syksyyn energiaa tuhlata.
Opiskelen tässä neurologisia sairauksia istuen kotisohvalla koneen ääressä, vaikka pitäisi olla koulussa. Eilen hieroin ja loppuviikko on opetusta eli otin ns. vapaapäivän. Pesen pyykkiä, järjestelen papereita (jokohan hierontakansiota voisi heittää paperinkeräykseen? mieli tekisi...) ja luin juuri ms:stä, hemiplegia saa vielä odottaa, sillä lähden juuri kohta punttisalille...
Nyt tuntuu siltä, että osaan minä! En kaikkea, enkä loppuviimeksi paljoakaan, mutta sen verran, että voi ottaa seuraavan askeleen... teen vain parhaani, se riittää! Myönnän, etten kovin analyyttisesti etene, enkä kirjaa muistiin likikään kaikkea mitä pitäisi eli pyrin vahvistamaan myös intuitiota, mutta luullakseni tämä on minun tapani tehdä tätä. Ja kaikki kiertyy taas loppuviimeksi siihen samaan vanhaan ongelmaan: miten suojelen itseäni liialta tekemiseltä?
Se on niin kovin helppoa: painaa laput silmillä ja katsoa taaksepäin tai eteenpäin kuin tuulispää. Sitten kiukutella itsekseen (tai koirille), kun selkää jomottaa ja ranteet paukkuu. Tehdä satakaksi asiaa yhtäaikaa ja ihmetellä, kun muut eivät tee samalla tavalla.
Siispä pidän vapaapäivää, teen perheelle ruokaa ja lojun punttisalilla kaksi tuntia. Vain olemassa... ennen kuin lähdetään paisteeseen potkimaan käpyjä poikien kanssa.
Samalla tosin pitää jo vähän miettiä mitä syksyllä tekisi? Ja kuinka paljon tekisi mitäkin? Ja kesällä on vielä muutama kupru ennenkuin oikeasti kannattaisi syksyyn energiaa tuhlata.
Opiskelen tässä neurologisia sairauksia istuen kotisohvalla koneen ääressä, vaikka pitäisi olla koulussa. Eilen hieroin ja loppuviikko on opetusta eli otin ns. vapaapäivän. Pesen pyykkiä, järjestelen papereita (jokohan hierontakansiota voisi heittää paperinkeräykseen? mieli tekisi...) ja luin juuri ms:stä, hemiplegia saa vielä odottaa, sillä lähden juuri kohta punttisalille...
Nyt tuntuu siltä, että osaan minä! En kaikkea, enkä loppuviimeksi paljoakaan, mutta sen verran, että voi ottaa seuraavan askeleen... teen vain parhaani, se riittää! Myönnän, etten kovin analyyttisesti etene, enkä kirjaa muistiin likikään kaikkea mitä pitäisi eli pyrin vahvistamaan myös intuitiota, mutta luullakseni tämä on minun tapani tehdä tätä. Ja kaikki kiertyy taas loppuviimeksi siihen samaan vanhaan ongelmaan: miten suojelen itseäni liialta tekemiseltä?
Se on niin kovin helppoa: painaa laput silmillä ja katsoa taaksepäin tai eteenpäin kuin tuulispää. Sitten kiukutella itsekseen (tai koirille), kun selkää jomottaa ja ranteet paukkuu. Tehdä satakaksi asiaa yhtäaikaa ja ihmetellä, kun muut eivät tee samalla tavalla.
Siispä pidän vapaapäivää, teen perheelle ruokaa ja lojun punttisalilla kaksi tuntia. Vain olemassa... ennen kuin lähdetään paisteeseen potkimaan käpyjä poikien kanssa.
torstai 3. toukokuuta 2007
Aikaa - on, tai no: ei!
Toukokuu on alkanut ja kesä tulee kovaa vauhtia, vaikka varpaita palelee.
Työt vievät ihan liikaa aikaa, joten tänään onkin ollut siivouspäivä. Eli kaikki lippuset ja lappuset pois, keskeneräiset pinot on poistettu ja pölyt pyyhitty pöydiltä; työntekoa voi siis jatkaa, kun samalla aivotkin ovat toivottavasti järjestyneet.
Viikonloppu meni jäsenkorjauksen opiskelussa, eilen opetin ensimmäistä kertaa terveysliikuntaa ja kalenteria en uskalla katsoa.
Sillä näyttösuunnitelma pitäisi laatia ja alkaa kerätä kasaan ajatuksia hieronta hoitotapahtumana -tutkinnonosan osaamisvaatimuksista. Eli huomata mitä ei vielä osaa... venytyksiä enemmän, otteiden funktiot ja kylmä- ja lämpöhoidot. On ihan oma taito oppia sukkuloimaan kahden ammatin välissä niin, että keskittää ajatukset sen hetkiseen asiaan. Tänään on tullut pohdittua verkko-opetusta ja oppimista, tule-sairauksia, asioimistulkkien verkkokurssin sisältöjä, terveysliikuntaa opettamisen näkökulmasta, jäsenkorjaukset puuttuvia valokuvia, ylen opetusohjelmia, verkkokäsiksen kirjoittamista ja myynnin alan suoritusten tallentamiseta. Mitä olisi pitänyt tehdä, niin asioimistulkin ammattitutkinnon järjestämissopimuksen uudistamista.
No siihen seuraavaksi... Mutta minullahan ei ole kiire. Teen juuri tätä hommaa tällä hetkellä ja nautin siitä.
Se hieronta hoitotapahtumana muhii jossain alitajunnassa...
Työt vievät ihan liikaa aikaa, joten tänään onkin ollut siivouspäivä. Eli kaikki lippuset ja lappuset pois, keskeneräiset pinot on poistettu ja pölyt pyyhitty pöydiltä; työntekoa voi siis jatkaa, kun samalla aivotkin ovat toivottavasti järjestyneet.
Viikonloppu meni jäsenkorjauksen opiskelussa, eilen opetin ensimmäistä kertaa terveysliikuntaa ja kalenteria en uskalla katsoa.
Sillä näyttösuunnitelma pitäisi laatia ja alkaa kerätä kasaan ajatuksia hieronta hoitotapahtumana -tutkinnonosan osaamisvaatimuksista. Eli huomata mitä ei vielä osaa... venytyksiä enemmän, otteiden funktiot ja kylmä- ja lämpöhoidot. On ihan oma taito oppia sukkuloimaan kahden ammatin välissä niin, että keskittää ajatukset sen hetkiseen asiaan. Tänään on tullut pohdittua verkko-opetusta ja oppimista, tule-sairauksia, asioimistulkkien verkkokurssin sisältöjä, terveysliikuntaa opettamisen näkökulmasta, jäsenkorjaukset puuttuvia valokuvia, ylen opetusohjelmia, verkkokäsiksen kirjoittamista ja myynnin alan suoritusten tallentamiseta. Mitä olisi pitänyt tehdä, niin asioimistulkin ammattitutkinnon järjestämissopimuksen uudistamista.
No siihen seuraavaksi... Mutta minullahan ei ole kiire. Teen juuri tätä hommaa tällä hetkellä ja nautin siitä.
Se hieronta hoitotapahtumana muhii jossain alitajunnassa...
tiistai 17. huhtikuuta 2007
Onko minulla aikaa?
Perinteisessä mielessä ei, mutta minäpä olen päättänyt järjestää sitä itselleni!
Verkkotyöskentely on parhaimmillaan silloin, kun kaiken keskessä syttyy lamppu, jonka jälkimainingeissa ottaa aikaa rustata ja laittaa muistiin mitä mielenkiintoisempia juttuja. Aika on sitä, että päättää antaa sitä tässä ja nyt tälle tärkeälle asialle.
Eikä tämän hetken tärkeä asia ole muilta asioilta pois.
Tämä blogi on mahtava muistilappu, joka on aina mukana: seuraavaksi otan haltuun tämän asian.
Aiemmin kuvittelin, että en voi tehdä blogia, koska en tiedä mikä on RSS-syöte, mutta tässä sitä ollaan... en tiedä sitä vieläkään, mutta blogeja rakentelen... Tapaamisiin itk:ssa Hämeenlinnassa!
P.S. Suomen kieli kehittyy koko ajan. Uusin uudennos ja mobilisoituneen ikuisen oppijan päivän verbi on punkuttaa. Sen merkitys on aina sosiaalinen ja semanttinen totuus täydentyy vain, jos riittävä määrä samanhenkisiä yksilöitä kerääntyy samaan paikkaan vähintäänkin kitaran tai valinnaisesti huuliharpun käytännölliseen läheisyyteen. Joissain rajoittuneissa tilanteissa verbin käyttö voidaan rajata tarkoittamaan myös kahden yksilön keskeiseksi ajankäytöksi, jonka tarkoituksena on rajata maailma ja sen ilmiöt sen hetkisen vallitsevan tilanteen puitteissa käsiteltäviksi kokonaisuuksiksi!
Verkkotyöskentely on parhaimmillaan silloin, kun kaiken keskessä syttyy lamppu, jonka jälkimainingeissa ottaa aikaa rustata ja laittaa muistiin mitä mielenkiintoisempia juttuja. Aika on sitä, että päättää antaa sitä tässä ja nyt tälle tärkeälle asialle.
Eikä tämän hetken tärkeä asia ole muilta asioilta pois.
Tämä blogi on mahtava muistilappu, joka on aina mukana: seuraavaksi otan haltuun tämän asian.
Aiemmin kuvittelin, että en voi tehdä blogia, koska en tiedä mikä on RSS-syöte, mutta tässä sitä ollaan... en tiedä sitä vieläkään, mutta blogeja rakentelen... Tapaamisiin itk:ssa Hämeenlinnassa!
P.S. Suomen kieli kehittyy koko ajan. Uusin uudennos ja mobilisoituneen ikuisen oppijan päivän verbi on punkuttaa. Sen merkitys on aina sosiaalinen ja semanttinen totuus täydentyy vain, jos riittävä määrä samanhenkisiä yksilöitä kerääntyy samaan paikkaan vähintäänkin kitaran tai valinnaisesti huuliharpun käytännölliseen läheisyyteen. Joissain rajoittuneissa tilanteissa verbin käyttö voidaan rajata tarkoittamaan myös kahden yksilön keskeiseksi ajankäytöksi, jonka tarkoituksena on rajata maailma ja sen ilmiöt sen hetkisen vallitsevan tilanteen puitteissa käsiteltäviksi kokonaisuuksiksi!
tiistai 20. maaliskuuta 2007
Näyttö on jo mennyt, mutta blogi seisoo!
Joopa, joku taas varastaa multa tunteja vuorokaudesta eli mitään ei ole ehtinyt tänne raapustaa. Töitä töitä ja toista blogia pukkaa, mutta opiskelu on siis jäänyt vähän vähemmälle (LUE unohtunut historian hämärään). Uusi opetettava ryhmä alkoi viime viikolla, eikä sitä sitten muuhun ehdikään; onneksi luokkaopetus maistuu taas pitkästä aikaa. Jos nyt kuitenkin välillä opettamaan intialaista päähierontaa ehtisi...
Mutta wappu tulee ja tanssireenit jatkuu, palaillaana asiaan taas tuonnempana.
Mutta wappu tulee ja tanssireenit jatkuu, palaillaana asiaan taas tuonnempana.
tiistai 6. maaliskuuta 2007
Näyttö menossa
Ja kyllä elämä hoitaa... sunnuntain ja maanantain välisen yön tyttö ripuloi eli ei tarvinnut jännittää aamun näyttöä, kun oli muuta tekemista. Vessa meni tukkoon ja sitä sitten availtiin pitkin päivää, huisaa. Aamulla oksensi koira, joten fiilis oli unelias ja sekava. Näyttö meni kuitenkin hyvin!
Tiistai-aamuna Sumatralla järisi maa 6,0 ja 6,3 Richterin asteikolla. Jaa entäs sitten? No mies sattuu olemaan juuri Sumatralla ja menossa Hong Kongiin. Toivottavasti pääsee lähtemään. Eli hierontanäytössä oli ajatukset juuri ihan vaan hieronnassa eikä yhtään missään muualla?! No ei. Onneksi toiminta tuli selkärangasta, ajatuksia en saanut kiinni koko aikana. Onnekseni mies soitti juuri ennen h-hetkeä, että on kunnossa ja lähdössä kentälle. Näytön jälkeen taas soitti terveydenhoitaja koulusta, että tyttö on uudelleen kipeä...
Sellaista se on, elämä! Mutta näyttö meni hyvin, kai?!
Tiistai-aamuna Sumatralla järisi maa 6,0 ja 6,3 Richterin asteikolla. Jaa entäs sitten? No mies sattuu olemaan juuri Sumatralla ja menossa Hong Kongiin. Toivottavasti pääsee lähtemään. Eli hierontanäytössä oli ajatukset juuri ihan vaan hieronnassa eikä yhtään missään muualla?! No ei. Onneksi toiminta tuli selkärangasta, ajatuksia en saanut kiinni koko aikana. Onnekseni mies soitti juuri ennen h-hetkeä, että on kunnossa ja lähdössä kentälle. Näytön jälkeen taas soitti terveydenhoitaja koulusta, että tyttö on uudelleen kipeä...
Sellaista se on, elämä! Mutta näyttö meni hyvin, kai?!
sunnuntai 4. maaliskuuta 2007
Viime hetken tunnelmia, eka näyttö
Lainaan hierojaoppilas Juhaa Punkaharjulta:
Siitä asti, kun ihmiset on jaettu luokkiin,
on ollut luokattomia ihmisiä.
Siitä asti, kun on napanuorat katkottu, on syntynyt ihmisiä, jotka eivät ole
löytäneet enää elämän lankaa, joka johdattaisi ja josta voisi pitää kiinni.
Siitä asti, kun alkoi ajanlasku, ei enää ole ollut aikaa,
ei toisille sieluille, eikä sydämille.
On vain kello kahdeksan viiva kuusitoista,
tai neljäkymmentäviisi minuuttia.
On unohtunut täysin, että sielujen ja sydänten korkeakoulussa ei tunneta aikaa.
Toivon, että en enää koskaan unohda.
4.3.2007
Siitä asti, kun ihmiset on jaettu luokkiin,
on ollut luokattomia ihmisiä.
Siitä asti, kun on napanuorat katkottu, on syntynyt ihmisiä, jotka eivät ole
löytäneet enää elämän lankaa, joka johdattaisi ja josta voisi pitää kiinni.
Siitä asti, kun alkoi ajanlasku, ei enää ole ollut aikaa,
ei toisille sieluille, eikä sydämille.
On vain kello kahdeksan viiva kuusitoista,
tai neljäkymmentäviisi minuuttia.
On unohtunut täysin, että sielujen ja sydänten korkeakoulussa ei tunneta aikaa.
Toivon, että en enää koskaan unohda.
4.3.2007
tiistai 20. helmikuuta 2007
Alitajunta tekee työtä
Tervehdys kaiken kiireen keskeltä!
Blogi on hyvä keino istahtaa hetkeksi ja jäsentää omia ajatuksiaan, silloin kun siihen ei muutoin tunnu olevan aikaa; suosittelen.
Työt vie oman aikansa ja kolmen viikon yksinhuoltajuus osui taas juuri kaikkein hermostuttavimpaan paikkaan, mutta mitäs siitä, kun ihmiselle on luotu aivot, jotka tekevät työtä kaiken aikaa kahden erilaisen näyttöprosessin kimpussa. Joskus vähän liikaakin... Ekaan omaan näyttöön on kaksi viikkoa aikaa. Ja siinä kahdessa viikossa on mm. hiihtoloma, jolloin täytynee olla kotona hiihtolomalaisen kanssa. Eli koulussa preppaamiseen ei jää oikeastaan paljoakaan aikaa; huomenna on koulupäivä ja harjoitusnäyttö, joten jos se menee huonosti, niin ---
No mutta eihän se mene! Pää miettii asioita valmiiksi aika tavalla, kunhan tietää mitä pitäisi osata ja millä tavalla sen aikoo näyttää... tuo näyttöPROSESSIN autuus alkaa näyttäytyä uudenlaisessa valossa! Jos oikeasti mieltää kokonaisprosessin, niin tarvittavan tietotaidon pystyy keräämään pirstaleisessa ajassakin. Mutta miten saada tutkinnonsuorittajat ymmärtämään tutkinnon perusteiden ja oman näyttöprosessin haltuunottamisen tärkeys?
Varsinkin, kun oikeasti ei juurikaan ole mahdollisuuksia henkilökohtaiseen näyttämiseen. Jotta henkilökohtainen oman osaamisen näyttäminen voi ylipäänsä käynnistyä, tutkinnon perusteiden osaamisvaatimukset olisi sisäistettävä jollakin tavalla pääkoppaan. Se on yllättävän vaikeaa, myös näyttötutkintomestarille. Tai ei vaikeaa, mutta homma pitää oivaltaa!
Jos osaamisvaatimuksia lukee pinnallisesti, niin jää helposti siihen koukkuun, mitä EI OSAA, tai mikä osa-alue jännittää eniten/tuottaa eniten työtä. Henkilökohtaistetussa osaamisen näyttämisessä tutkinnon suorittajan tulisi itse tiedostaa juuri nämä itselle vaikeimmat/hankalimmat/haastavimmat osa-alueet, jotta voi pohtia ja tiedostaa, miten tuoda esille osaamisensa. Tämä taas korostaa osaamisen kartoitusta, joka pitää tehdä hakeutumisvaiheessa, mutta myös tutkintoa suorittamaan lähtiessä. Eikä oppija osaa tehdä sitä itsekseen ilman ohjausta! (Todennäköisesti.)
Ne osa-alueet, jotka eniten jännittävät, pitää ehkä varautua näyttämään usealla tavalla: jos minulle on vaikeaa muistaa lonkkaniveleen vaikuttavien lihasten funktioita, niin eikö osoita ammattitaitoa, että olen kerännyt kyseisen osan tiedot mukaan näyttötilanteeseen, jotta voin tarvittaessa heti tarkistaa asian, jossa olen epävarma. Tämä palvelisi myös työelämää: olisin työstanyt itselleni sopivalla tavalla käsiteltyä tietoa saatavilleni. (Tällaisen hankalan osa-alueen läpikäyminen työelämässä työpaikkaohjaajan kanssa olisi hienoa! Näytönsuorittaja voisi palastella osaamistaan oppimistehtäviksi, jotka määrittelisi työpaikkaohjaajan kanssa/ohjaajalle. Työpaikkaohjaaja voisi antaa palautetta ja kehittää osaamista kyseisessä asiassa vaikkapa muutaman viikon ajan. Ja jos tämä prosessi vielä dokumentoidaan, niin miksei se voi olla osa näyttöä?!) On meillä henkilökohtaistamiseen vielä matkaa...
Tämä ei tokikaan tarkoita, että jos kerään kaiken portfolioon, niin tarvitsisi muistaa mitään. Tavoitteena olisi päästä kiinni oman ammattitaidon arviointiin, johon jokainen työntekijä taatusti tarvitsee lisää eväitä. Tutkinnon osan aukikirjoittaminen oli minulle tärkeää, sillä samalla tulin pohtineeksi niitä osaamisalueita, jotka ovat jo itsestäänselviä, mutta myös niitä, jotka tuntuvat vieraammilta oman tekemisen kautta. Tästä taas lähti ajatuskulku siihen, että mitkä osaamisvaatimukset ovat juuri minun työni/suunnitelmieni/tavoitteitteni kannalta olennaisia ja miksi osa vaaatimuksista tuntuu vaikeammilta mieltää. Ammattitutkintoa suorittaessaan oppijalla on tavallisesti jo mielikuva tulevasta työstään! Voiko osaamistaan ydinalueilla "korostaa" ja näyttää soveltavia osia ammattitaidostaan niin, että ne voidaan arvioida kriteerien yläpäässä? Vai onko tasapäisyys yhtä kuin laatu, validiteetti ja reabiliteetti? Arvioiminen ON todellakin olennainen osa tutkinnon suorittamista, joten sen tulisi kehittyä kaiken muun kehittämisen rinnalla.
Sekä hieroja että asioimistulkki tekevät työtä ihmisenä ja me ihmiset olemme hyvinkin erilaisia. Ammattitaidon näyttäminen vaatii varsin paljon ymmärrystä kriteereistä ja arvioinnin kohteista; testin suorittaminen on sinänsä helpompaa, että vastuun voi lykätä jollekin toiselle (=arvioijalle).
Mutta minä haluan olla vastuuntuntoinen, ammattitaitoinen hieroja. Ohjauksen, henkilökohtaistamisen ja oman osaamisen arvioinnin haasteet alkavat näyttäytyä oikeassa valossa. Arvioimisessa (myös tarvittavan ammattitaidon hankkimisen osalta) on siirryttävä 2000-luvulle; työelämä huutaa ryhmätyötaitoisia, itsenäiseen työskentelyyn pystyviä, oppimishalukkaita oman alansa asiantuntijoita.
Mutta onko meillä varaa tuottaa sellaisia?
Blogi on hyvä keino istahtaa hetkeksi ja jäsentää omia ajatuksiaan, silloin kun siihen ei muutoin tunnu olevan aikaa; suosittelen.
Työt vie oman aikansa ja kolmen viikon yksinhuoltajuus osui taas juuri kaikkein hermostuttavimpaan paikkaan, mutta mitäs siitä, kun ihmiselle on luotu aivot, jotka tekevät työtä kaiken aikaa kahden erilaisen näyttöprosessin kimpussa. Joskus vähän liikaakin... Ekaan omaan näyttöön on kaksi viikkoa aikaa. Ja siinä kahdessa viikossa on mm. hiihtoloma, jolloin täytynee olla kotona hiihtolomalaisen kanssa. Eli koulussa preppaamiseen ei jää oikeastaan paljoakaan aikaa; huomenna on koulupäivä ja harjoitusnäyttö, joten jos se menee huonosti, niin ---
No mutta eihän se mene! Pää miettii asioita valmiiksi aika tavalla, kunhan tietää mitä pitäisi osata ja millä tavalla sen aikoo näyttää... tuo näyttöPROSESSIN autuus alkaa näyttäytyä uudenlaisessa valossa! Jos oikeasti mieltää kokonaisprosessin, niin tarvittavan tietotaidon pystyy keräämään pirstaleisessa ajassakin. Mutta miten saada tutkinnonsuorittajat ymmärtämään tutkinnon perusteiden ja oman näyttöprosessin haltuunottamisen tärkeys?
Varsinkin, kun oikeasti ei juurikaan ole mahdollisuuksia henkilökohtaiseen näyttämiseen. Jotta henkilökohtainen oman osaamisen näyttäminen voi ylipäänsä käynnistyä, tutkinnon perusteiden osaamisvaatimukset olisi sisäistettävä jollakin tavalla pääkoppaan. Se on yllättävän vaikeaa, myös näyttötutkintomestarille. Tai ei vaikeaa, mutta homma pitää oivaltaa!
Jos osaamisvaatimuksia lukee pinnallisesti, niin jää helposti siihen koukkuun, mitä EI OSAA, tai mikä osa-alue jännittää eniten/tuottaa eniten työtä. Henkilökohtaistetussa osaamisen näyttämisessä tutkinnon suorittajan tulisi itse tiedostaa juuri nämä itselle vaikeimmat/hankalimmat/haastavimmat osa-alueet, jotta voi pohtia ja tiedostaa, miten tuoda esille osaamisensa. Tämä taas korostaa osaamisen kartoitusta, joka pitää tehdä hakeutumisvaiheessa, mutta myös tutkintoa suorittamaan lähtiessä. Eikä oppija osaa tehdä sitä itsekseen ilman ohjausta! (Todennäköisesti.)
Ne osa-alueet, jotka eniten jännittävät, pitää ehkä varautua näyttämään usealla tavalla: jos minulle on vaikeaa muistaa lonkkaniveleen vaikuttavien lihasten funktioita, niin eikö osoita ammattitaitoa, että olen kerännyt kyseisen osan tiedot mukaan näyttötilanteeseen, jotta voin tarvittaessa heti tarkistaa asian, jossa olen epävarma. Tämä palvelisi myös työelämää: olisin työstanyt itselleni sopivalla tavalla käsiteltyä tietoa saatavilleni. (Tällaisen hankalan osa-alueen läpikäyminen työelämässä työpaikkaohjaajan kanssa olisi hienoa! Näytönsuorittaja voisi palastella osaamistaan oppimistehtäviksi, jotka määrittelisi työpaikkaohjaajan kanssa/ohjaajalle. Työpaikkaohjaaja voisi antaa palautetta ja kehittää osaamista kyseisessä asiassa vaikkapa muutaman viikon ajan. Ja jos tämä prosessi vielä dokumentoidaan, niin miksei se voi olla osa näyttöä?!) On meillä henkilökohtaistamiseen vielä matkaa...
Tämä ei tokikaan tarkoita, että jos kerään kaiken portfolioon, niin tarvitsisi muistaa mitään. Tavoitteena olisi päästä kiinni oman ammattitaidon arviointiin, johon jokainen työntekijä taatusti tarvitsee lisää eväitä. Tutkinnon osan aukikirjoittaminen oli minulle tärkeää, sillä samalla tulin pohtineeksi niitä osaamisalueita, jotka ovat jo itsestäänselviä, mutta myös niitä, jotka tuntuvat vieraammilta oman tekemisen kautta. Tästä taas lähti ajatuskulku siihen, että mitkä osaamisvaatimukset ovat juuri minun työni/suunnitelmieni/tavoitteitteni kannalta olennaisia ja miksi osa vaaatimuksista tuntuu vaikeammilta mieltää. Ammattitutkintoa suorittaessaan oppijalla on tavallisesti jo mielikuva tulevasta työstään! Voiko osaamistaan ydinalueilla "korostaa" ja näyttää soveltavia osia ammattitaidostaan niin, että ne voidaan arvioida kriteerien yläpäässä? Vai onko tasapäisyys yhtä kuin laatu, validiteetti ja reabiliteetti? Arvioiminen ON todellakin olennainen osa tutkinnon suorittamista, joten sen tulisi kehittyä kaiken muun kehittämisen rinnalla.
Sekä hieroja että asioimistulkki tekevät työtä ihmisenä ja me ihmiset olemme hyvinkin erilaisia. Ammattitaidon näyttäminen vaatii varsin paljon ymmärrystä kriteereistä ja arvioinnin kohteista; testin suorittaminen on sinänsä helpompaa, että vastuun voi lykätä jollekin toiselle (=arvioijalle).
Mutta minä haluan olla vastuuntuntoinen, ammattitaitoinen hieroja. Ohjauksen, henkilökohtaistamisen ja oman osaamisen arvioinnin haasteet alkavat näyttäytyä oikeassa valossa. Arvioimisessa (myös tarvittavan ammattitaidon hankkimisen osalta) on siirryttävä 2000-luvulle; työelämä huutaa ryhmätyötaitoisia, itsenäiseen työskentelyyn pystyviä, oppimishalukkaita oman alansa asiantuntijoita.
Mutta onko meillä varaa tuottaa sellaisia?
torstai 8. helmikuuta 2007
Näyttö alkaa kummitella
Heissan! Tästä alkaa näyttöpäiväkirja, jota pitää kirjoittaa sitten kesäkuussa, kun on pitkä näyttöjakso eli hieronta hoitotapahtumana. Vaan ajattelin jo aloittaa, sillä näyttö ei ole koskaan vain yksi tilaisuus tai tilanne eikä se saisi olla myöskään koe tai testi! Näin opetettiin näyttötutkintomestarikoulutuksessa ja näin sen tulisi olla! Tiedän, että eri aineissa on erilaiset käytännöt ja tutkintotoimikunta voi vaikuttaa tähän hyvinkin paljon, mutta en anna periksi ja käymme kovaa taistoa asiasta myös asioimistulkin tutkintoa suunnitellessa ja toteuttaessa! Ei ole helppoa ei... Toivoisin myös pikkuhiljaa OIKEAA HENKILÖKOHTAISTAMISTA myös hierojan tutkintoon...
Mutta yksilön elämässä näyttö tarkoittaa aina jonkinlaista jännistysmomenttia ja skarppaamista! Yritän muistuttaa itselleni, että juuri tätä ensimmäistä vaihetta varten alunperin opiskelemaan lähdinkin... halusin/haluan oppia ihmisen anatomiaa ja vähän kai fysiologiaakin. Mutta onhan se niin, että testi on testi vaikka voissa paistaisi!
Ja se koittaa maaliskuun 5.-7. siis ensimmäinen näyttö, jossa testataan (!) luut, lihakset, hermoradat, otteet jne. Siis se pahin vaihe minusta :-(
Ja 5.3. tyttäreni täyttää 10 vuotta.
No mutta eihän maailma tähän kaadu, pitää vain ajatella, että opin elämää enkä näyttöä varten; sitä vartenhan näyttösysteemi on laadittukin.
Ja osaanhan minä toki jo paljon: luut, lihaksetkin tiedän nimeltä ja missä suurinpiirtein ovat, mutta välillä funktiot ja origot/insertiot kyllä sekoaa. Otteet (puhtaina) tuntuu myös kumma kyllä melkoiselta haasteelta; taidan olla liian soveltava tässäkin asiassa (mokomakin oman tieni kulkija) ja hermoratoja olet tässä pänttäillyt viime päivinä. Kokonaisuudet ja soveltavat tehtävät kiinnostaisivat minua enemmän: saisiko niitä lisää koulutukseen?! Olen niitä itsekseni miettinyt ja koko ajan tulee mitä merkillisimpiä ajatuksia ja kysymyksiä mieleen ja on turhauttavaa, kun ei ole varma keksikö oikean vastauksen. Tämä puoli vuotta on aika lyhyt aika päntätä tämä määrä latinaa päähänsä--minulle sopisi soveltavampi näyttö, jossa joutuisi ratkaisemaan visaisia ongelmia keskustelemalla ja päättelemällä. Miten jatkossa pääsisi pähkimään näitä?!
No näytössä on tärkeää, että se on myös helppo arvioida (itse asiassa se on TÄRKEINTÄ opettajan ja arvioijan näkökulmasta) ja että arviointikriteerit ovat selkeät ja kaikkien tiedossa. Miten tämän tiedontulvan saan päästään arvioijan silmien eteen? Tätä on hyvä pohtia monilta kulmilta ja muistaa, millaiselta näyttötilanne (anteeksi TUTKINNON SUORITTAMINEN, nykytermistöä oikein käyttäen) tutkinnon suorittajasta tuntuu.
Tsemppiä järjestäjille ja muistakaa työelämälähtöisyys!
P.S. Jos vielä joskus aion a) suorittaa toisen näytön(=tutkinnon näyttönä) b) olla järjestämässä uusia näyttöjä, niin taatusti valitsen sellaisen alan, jossa tutkinto suoritetaan kokonaan ja oikeasti työelämässä. Hups, tuliko taas seuraava tavoite asetettua?!
P.S.2: Asioimistulkin tutkinnon perusteet muuttuivat joulukuussa 2006 eli juuri tällä hetkellä pitäisi laatia uutta ja uudistettua, työelämälähtöisempää näyttöprosessia ja ensimmäistä kertaa näytön eri osat saa suorittaa omia kokonaisuuksina (kuten tutkinnon perusteissa aina on lukenut). Uusien tehtävätyyppien laatiminen on haastavaa, koska eri kielten tulisi olla yhteismitallisia ja tehtävien arvioitavissa. En tiedä miten tulemme onnistumaan, mutta toivottavasti... ainakin otamme uusia menetelmiä käyttöön ja pyrimme kyseenalaistamaan kaikkea. Mukana on aina paljon arvioijia, joten arvioijakoulutuksesta saamme taatusti uusia eväitä matkaan. Onneksi on kevät aikaa uusi systeemi valmistuu samaan aikaan kuin meikäläinen hierojaksi! Toivottavasti...
Mutta yksilön elämässä näyttö tarkoittaa aina jonkinlaista jännistysmomenttia ja skarppaamista! Yritän muistuttaa itselleni, että juuri tätä ensimmäistä vaihetta varten alunperin opiskelemaan lähdinkin... halusin/haluan oppia ihmisen anatomiaa ja vähän kai fysiologiaakin. Mutta onhan se niin, että testi on testi vaikka voissa paistaisi!
Ja se koittaa maaliskuun 5.-7. siis ensimmäinen näyttö, jossa testataan (!) luut, lihakset, hermoradat, otteet jne. Siis se pahin vaihe minusta :-(
Ja 5.3. tyttäreni täyttää 10 vuotta.
No mutta eihän maailma tähän kaadu, pitää vain ajatella, että opin elämää enkä näyttöä varten; sitä vartenhan näyttösysteemi on laadittukin.
Ja osaanhan minä toki jo paljon: luut, lihaksetkin tiedän nimeltä ja missä suurinpiirtein ovat, mutta välillä funktiot ja origot/insertiot kyllä sekoaa. Otteet (puhtaina) tuntuu myös kumma kyllä melkoiselta haasteelta; taidan olla liian soveltava tässäkin asiassa (mokomakin oman tieni kulkija) ja hermoratoja olet tässä pänttäillyt viime päivinä. Kokonaisuudet ja soveltavat tehtävät kiinnostaisivat minua enemmän: saisiko niitä lisää koulutukseen?! Olen niitä itsekseni miettinyt ja koko ajan tulee mitä merkillisimpiä ajatuksia ja kysymyksiä mieleen ja on turhauttavaa, kun ei ole varma keksikö oikean vastauksen. Tämä puoli vuotta on aika lyhyt aika päntätä tämä määrä latinaa päähänsä--minulle sopisi soveltavampi näyttö, jossa joutuisi ratkaisemaan visaisia ongelmia keskustelemalla ja päättelemällä. Miten jatkossa pääsisi pähkimään näitä?!
No näytössä on tärkeää, että se on myös helppo arvioida (itse asiassa se on TÄRKEINTÄ opettajan ja arvioijan näkökulmasta) ja että arviointikriteerit ovat selkeät ja kaikkien tiedossa. Miten tämän tiedontulvan saan päästään arvioijan silmien eteen? Tätä on hyvä pohtia monilta kulmilta ja muistaa, millaiselta näyttötilanne (anteeksi TUTKINNON SUORITTAMINEN, nykytermistöä oikein käyttäen) tutkinnon suorittajasta tuntuu.
Tsemppiä järjestäjille ja muistakaa työelämälähtöisyys!
P.S. Jos vielä joskus aion a) suorittaa toisen näytön(=tutkinnon näyttönä) b) olla järjestämässä uusia näyttöjä, niin taatusti valitsen sellaisen alan, jossa tutkinto suoritetaan kokonaan ja oikeasti työelämässä. Hups, tuliko taas seuraava tavoite asetettua?!
P.S.2: Asioimistulkin tutkinnon perusteet muuttuivat joulukuussa 2006 eli juuri tällä hetkellä pitäisi laatia uutta ja uudistettua, työelämälähtöisempää näyttöprosessia ja ensimmäistä kertaa näytön eri osat saa suorittaa omia kokonaisuuksina (kuten tutkinnon perusteissa aina on lukenut). Uusien tehtävätyyppien laatiminen on haastavaa, koska eri kielten tulisi olla yhteismitallisia ja tehtävien arvioitavissa. En tiedä miten tulemme onnistumaan, mutta toivottavasti... ainakin otamme uusia menetelmiä käyttöön ja pyrimme kyseenalaistamaan kaikkea. Mukana on aina paljon arvioijia, joten arvioijakoulutuksesta saamme taatusti uusia eväitä matkaan. Onneksi on kevät aikaa uusi systeemi valmistuu samaan aikaan kuin meikäläinen hierojaksi! Toivottavasti...
maanantai 5. helmikuuta 2007
Helmikuu on töitä täynnä
Heips!
Nyt ollaan sitten töissä ja istuttu koko päivä verkossa... aika vierähtää, kun kaikki linkit on tuhottu ja pitää etsiä löytää ja linkittää uudelleen, kiitos vaan!
Ja sitten uusia wikejä on avattu ja tosikäyttö alkaa perjantaina... nimittäin uuden opiskeluryhmän kanssa alkaa vuoden taival. Tuosta ne löytyy oikealta... kerään myös opetusmatskuani wikiin ja katsotaan mitä tapahtuu?! Nyt pitäis vielä aktivoitua skypeen ja vähän miettiäkin mitä se opettaminen oikeastaan on.
Perästä kuuluu!
Nyt ollaan sitten töissä ja istuttu koko päivä verkossa... aika vierähtää, kun kaikki linkit on tuhottu ja pitää etsiä löytää ja linkittää uudelleen, kiitos vaan!
Ja sitten uusia wikejä on avattu ja tosikäyttö alkaa perjantaina... nimittäin uuden opiskeluryhmän kanssa alkaa vuoden taival. Tuosta ne löytyy oikealta... kerään myös opetusmatskuani wikiin ja katsotaan mitä tapahtuu?! Nyt pitäis vielä aktivoitua skypeen ja vähän miettiäkin mitä se opettaminen oikeastaan on.
Perästä kuuluu!
tiistai 30. tammikuuta 2007
Helmikuu häämöttää
Eikä sitten mitään järkevää tekstiä ole tulossa tänään... Aivojen kolmasosa on jo viikon verran aprikoinut työasioita, eikä opiskelemisesta meinaa tulla mitään. Ja opintopiirikin peruuntui tänään eli oikeastaan viimeistä laiskaa etäpäivää tässä vietetään. Huomenna menen töihin ja siitä sitä saa sitten palkkaakin taas joku päivä.
Tilanne on sellainen, että lihakset on hahmollaan eli luulen ne löytäväni ihmisestä ja osan jopa luurangosta... kaikkia origoja ja insertioita en muista, mutta nekin osaan laittaa sinnepäin. Hermoja on muistettava vain viisi (joista osa kyllä jakaantuu) ja niidenkin nimet on jo muistissa ja ööö... käytännössä on vielä käytävä läpi. Nivelet ei sitten loppujen lopuks olekaan kovin hankalasti hahmotettava asia, kun ne päätti kerätä ja käydä huolella läpi. Myös hierontaotteet ja lihaksen toimintaa olen lueskellut (tuo toiminta on kyllä ihan käsittämätöntä, jos menee asetyylikoliini-tasolle) eli sellainen kokonaiskuva on nyt mielessä. Jos vielä kävis läpi tutkinnon perusteet?!
Eka näyttö on siis maaliskuun ekalla viikolla eli onhan tässä vielä aikaa... mutta luulenpa, että helmikuu sujahtaa hujauksessa ja pian sitä pakerretaan erään toisen näytön ja siihen liittyvien tehtävien parissa. Saattaapa huuhtoutua mielestä kaikki mitä osaa...
Eli asioimistulkin ammattitutkinto on otettava hanskaan nopeasti: uudet tutkinnon perusteet, uudet näyttötehtävät ja näyttöprosessi. Noo, perusteethan on olemassa, kaikki muu onkion sitten synnytettävä... En tiedä, toisaalta ei millään viittis aloittaa, mutta toisaalta pää on tehnyt työtä jo jonkin aikaa.
Toivottavasti jaksan kirjoittaa ja ylläpitää näitä blogeja/wikejä, pitäisi avata uusiakin tällaisia, kun ehtis. Eli nyt mieleen ja kirkkaaksi: KIIRE ON TEHTY OLOTILA, TÄSSÄ EHTII SEN MINKÄ EHTII, KAIKKEA EI TARVITSE!
Olen merkinnyt talvilomaa 3 päivää, toivottavasti ehdin laiskotella tytön kanssa...
Tässä vaiheessa kesäkuun käytännön näyttö tuntuu helpolta hommalta, ehkä sitäkin ehtii vielä asiaankuuluvasti jännittää ennen kesää. Tsemppiä minulle!
Tilanne on sellainen, että lihakset on hahmollaan eli luulen ne löytäväni ihmisestä ja osan jopa luurangosta... kaikkia origoja ja insertioita en muista, mutta nekin osaan laittaa sinnepäin. Hermoja on muistettava vain viisi (joista osa kyllä jakaantuu) ja niidenkin nimet on jo muistissa ja ööö... käytännössä on vielä käytävä läpi. Nivelet ei sitten loppujen lopuks olekaan kovin hankalasti hahmotettava asia, kun ne päätti kerätä ja käydä huolella läpi. Myös hierontaotteet ja lihaksen toimintaa olen lueskellut (tuo toiminta on kyllä ihan käsittämätöntä, jos menee asetyylikoliini-tasolle) eli sellainen kokonaiskuva on nyt mielessä. Jos vielä kävis läpi tutkinnon perusteet?!
Eka näyttö on siis maaliskuun ekalla viikolla eli onhan tässä vielä aikaa... mutta luulenpa, että helmikuu sujahtaa hujauksessa ja pian sitä pakerretaan erään toisen näytön ja siihen liittyvien tehtävien parissa. Saattaapa huuhtoutua mielestä kaikki mitä osaa...
Eli asioimistulkin ammattitutkinto on otettava hanskaan nopeasti: uudet tutkinnon perusteet, uudet näyttötehtävät ja näyttöprosessi. Noo, perusteethan on olemassa, kaikki muu onkion sitten synnytettävä... En tiedä, toisaalta ei millään viittis aloittaa, mutta toisaalta pää on tehnyt työtä jo jonkin aikaa.
Toivottavasti jaksan kirjoittaa ja ylläpitää näitä blogeja/wikejä, pitäisi avata uusiakin tällaisia, kun ehtis. Eli nyt mieleen ja kirkkaaksi: KIIRE ON TEHTY OLOTILA, TÄSSÄ EHTII SEN MINKÄ EHTII, KAIKKEA EI TARVITSE!
Olen merkinnyt talvilomaa 3 päivää, toivottavasti ehdin laiskotella tytön kanssa...
Tässä vaiheessa kesäkuun käytännön näyttö tuntuu helpolta hommalta, ehkä sitäkin ehtii vielä asiaankuuluvasti jännittää ennen kesää. Tsemppiä minulle!
keskiviikko 17. tammikuuta 2007
Homma etenee - vai eteneekö?
Aktiivisen jouluajan jälkeen olen taas tömähtänyt todellisuuteen, mutta niinhän se elo yleensäkin menee. Opintovapaa on loppusuoralla ja tiukasti olen pyrkinyt lihaksia pänttäämään, mutta on tässä vielä savottaa. Sellainen yleiskuva alkaa jo olla, mutta oikeesti ne origot ja insertiot vie tajun!
Olen lukenut kirjoja yleissivistääkseni itseäni aiheeseen liittyvästä ja toki myös huvin vuoksikin. Niska ja yläraajat meni iltalukemisena, mutta tuo palpaatio ei ihan sänkylukemista ole. Ja jäsenkirjausopuksiakin pitäisi lukea uudelleen, kun aina sieltä jotain aukeaa... korjaamiseksi tämä onkin taas mennyt, kun oli lähipäivät ja esittelen kehittämistyönä juuri sitä ylihuomenna perjantaina. Kivaa! Mutta haastavaa, kun tietää ettei tiedä eikä osaa. Mutta ihanaa oli nähdä muita opiskelijoita Hämeenkyrössä, lumisateen käydessä näilläkin nurkilla. (No plussaa on taas.)
Ja itse menen korjaukseen taas tänään (toinen kerta) kovin odotuksin: polvet paikalleen kiitos, siitä kai se lantiokin mukautuu. Onpahan tämä päivä mennyt taas enemmänkin koneen ääressä, kun sain vinkkiä selkäsivuista ja siellä näyttää kamaa olevan ihan useammankin päivän tarpeiksi. Kokeilin myös videonpätkän viemistä wikiin; Leo kertoo siellä.
Ja ne movie makerilla tehdyt ergonomiat on hianot, kiitos porukat!
Erikseen pitää vielä sanoa, että Jaana Myllärin Ihmiskehon anatomia suoraan sanottuna irtoilee käsissäni; huippukirja vaikka oppikirjaksi (tuleville) hierojille.
Aurinko käväisi tänään!
Olen lukenut kirjoja yleissivistääkseni itseäni aiheeseen liittyvästä ja toki myös huvin vuoksikin. Niska ja yläraajat meni iltalukemisena, mutta tuo palpaatio ei ihan sänkylukemista ole. Ja jäsenkirjausopuksiakin pitäisi lukea uudelleen, kun aina sieltä jotain aukeaa... korjaamiseksi tämä onkin taas mennyt, kun oli lähipäivät ja esittelen kehittämistyönä juuri sitä ylihuomenna perjantaina. Kivaa! Mutta haastavaa, kun tietää ettei tiedä eikä osaa. Mutta ihanaa oli nähdä muita opiskelijoita Hämeenkyrössä, lumisateen käydessä näilläkin nurkilla. (No plussaa on taas.)
Ja itse menen korjaukseen taas tänään (toinen kerta) kovin odotuksin: polvet paikalleen kiitos, siitä kai se lantiokin mukautuu. Onpahan tämä päivä mennyt taas enemmänkin koneen ääressä, kun sain vinkkiä selkäsivuista ja siellä näyttää kamaa olevan ihan useammankin päivän tarpeiksi. Kokeilin myös videonpätkän viemistä wikiin; Leo kertoo siellä.
Ja ne movie makerilla tehdyt ergonomiat on hianot, kiitos porukat!
Erikseen pitää vielä sanoa, että Jaana Myllärin Ihmiskehon anatomia suoraan sanottuna irtoilee käsissäni; huippukirja vaikka oppikirjaksi (tuleville) hierojille.
Aurinko käväisi tänään!
tiistai 9. tammikuuta 2007
Lihaksia lihaksia lihaksia
Huomasin juuri, että en ole vielä tänä vuonna kirjoittanut mitään tähän blogiini ja päätin lyhyesti korjata asian. Pää on täynnä ja sekaisin lihaksista, nivelistä, niiden funktioista jne. Homma on mennyt ihan hyvin niin kauan kuin on vain keskittynyt kirjallisiin hommiin, mutta tuo päähän pänttääminen alkaa tuottaa tuskaa. Ja kaikk' on osattava maaliskuun alussa! Kuka on aikatauluttanut tämän?!?
Siis wikissä on kuvia ja tekstiä jäsenkorjauksesta; muuten pakertelen enemmänkin muistini kanssa. Ja loppukuusta on työssäoppimista eli eipä silloinkaan ehtine paljoa blogeilemaan. Mutta kaikki ajallaan, kyllä tänne taas joskun jotain ja wikissä ainakin tapahtuu koko ajan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
