Näyttöön valmistautuminen

Ei tämä nyt niin kauheaa ole: makaan kotipihassa badenbadenissa, läppäri sylissä ja ajattelin lukaista vielä muutamia sairauksia... Hankaluuksiakin toki elämässä on: tänään suurinpana on se, että aurinko häikii eli konetta pitää pyöritellä, jotta oikea asento löytyy...

Eikun siis mietin tuossa taannoin, että kuinka monta sellaista ammattia tässä maassa on, joihin opiskeleminen kestää vuoden ja asiakastyössä asiakkaat sitten kertovat ja paljastavat varsin henkilökohtaisia asioita itsestään (ajattelin siis juurikin sairauksia, diagnooseja ja rontgenkuvia jne). Ja uskovat, että me asiakastyötä tekevät sitten osaamme ottaa kaiken huomioon ja autamme eli etsimme ratkaisuja ongelmiin. Ja kyse on siis ihmisten omasta kropasta, sen hyvinvoinnista ja optimaalisesta käytöstä. Tiedetäänkö me itse, mitä kropan pitäisi tehdä, miten ja kuinka se toimii? Ja kenen sanaa siis uskomme ongelmissamme ja vaivoissamme?

Sellaista on hierojan työ! Eli rajansa on osattava asettaa; parhaansa kai tässä vain voi tehdä...

Kun siis pohtii tuumii tässä ensi viikkoa ja hierontatyötä, niin nyt vasta ensimmäistä kertaa tuli ajatuksiin jonkinlainen pelko tai arkuus siitä, mihin onkaan tullut ryhdyttyä. Eli siis sairauksista lukemaan, jotta osaa ja muistaa sanoa, että en todellakaan osaa sanoa, en paranna,vaan lievitän, annan neuvoja ja ohjaan kohti terveempää tulevaa; oma kunto ja terveys on kuitenkin sellainen kokonaisuus, josta jokaisen itse tulee huolehtia.

En koskaan kuuna kullan valkeana aio ryhtyä työkseni ihmisten ruumiita vatkuttamaan; yksilöllisesti hoitamaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan kyllä - aion nauttia käsistä, jotka minulla on.

Ja maanantaina odottaa neljä asiakasta, siinäkin taitaa olla jo yksi liikaa...