perjantai 29. joulukuuta 2006

Kertausta/pointteja asioista

Fysikaalisesta hoidosta: pintalämpö- ja kylmähoidot sekä vesihieronta. Fys. hoito tarkoittaa ärsytystä, jota pyritään saamaan termisin, sähköisin tai mekaanisin keinoin! Reaktio tulee lämpötilan muutoksesta.
Lämpöhoidoista:Lämpö siirtyy kudoksiin johtumalla. Lämpö rauhoittaa, sidekudoksen kimmoisuus kasvaa, kipu vähenee, nivelpussin väliaineen viskositeetti kasvaa, hermon johtamisnopeus kasvaa...


Milloin erityisesti hyväksi: reuma, traumojen jälkitilat, rentoutus, kivunlievitys
Kontraindik: ihottuna tai haava/tulehdus, sydän, alentunut ihotunto, kasvain, heikentynyt valtimoverenkierto. Kommunikaatio!

Ja kylmähoidoista: Auttaa tehokkaasti kipuun, koska hidastaa hermoimpulssin johtumista ja vähentää kipua aistivien reseptorien toimintaa. Verisuonet supistuu, jolloin turvotus vähenee ja aineenvaihdunta hidastuu. Verisuonten toiminta hidastuu. Teho syvemmälle kuin lämpöhoidossa! Hoidon päätyttyä keho lämmittää itse itseään nopeasti ja tehokkaasti. Tulehdus vaatii lämpöä eli kylmä estää tuledusta.
Mihin: kipuun, kramppeihin, tulehduksiin, issiakseen, nivelturvotukseen...
Milloin siis ei: jos ei halua, ihotunto, iskeeminen kudos, allergia!

Hieronnassa varottavat alueet: malleolusten taustat (n. tibialis, art. tibialis post., vena tib.post.), akilles, fossa poplitea (v.a.n), peroneus-hermo (caput fibulasta 2 cm alas), patella +ympäristö, luiset alueet, nervus aschiadicum (jos oireilee), reiden med. reuna, trochanter major varoen, kyljet?!, lavan lat. trigger-piste, nervus radialis olkavarressa on pinnassa, kaula- ja solisaukko, korvan taustat, periaostiat kaikkialla, nivustaive (v.a.n), rannekanava, kyynärtaive, olkavarressa käden med. keskus (v.a.n), axilla.

Ristikkäisoireyhtymästä&ryhdistä ja siihen liittyen meillä on siis ns. kireitä lihaksia: kaularangan ojentajat (erector spinae, splenius cervicis&capitis, trapeziuksen desc., rectus capitis post. maj&min,. obliquus capitis sup&inf), levator scap., mm. scalenus (kylkiluun kannattajat), pectoralikset, erector spinae ja quadratus lumborum (lannerangan ojentajat!), iliopsoas, rectus femoris (lonkan koukistajat), triceps surae=pohje=nilkan ojentaja.

Heikkoja lihaksia ovat: pään nyökkääjät (longus colli&capitis, scalenus ant, rectus capitis ant, supra- ja infrahyoideum, sternocleidomastoideus), serratus anterior, trapeziuksen transversa ja ascendes, rhomboideus, syvät paraspinaalit=selän ojentajat, rectus abdominis, gluteus max, gluteus med ja tensor fascia latae (=loitontajat), polven koukistajat (biceps femori, semitendinosus, semimembranosus, polven ojentaja (=rectus femoris.

Kuka muistaa hieronnan kontraindikaatiot?

Ihoinfektiot (mm. follikuliitti,haavat, erysipelas, märkärupi), syvät laskimotukokset, suonikohjut, kasvaimet, luomet!, keskushermostoperäiset sairaudet (halvaus), hemofilia, ihosairaudet, vammat!, verenkiertohäiriöt ja iskeeminen kudos, tyrä!, imurauhaset!, infektio, bursitis!, verisuoniproteesit, sydän, reuma!, osteoporoosi!

Aiemmin tekemäni muistiinpanot lihaksista löytyvät wikistä.

torstai 28. joulukuuta 2006

Toisesta lukemastani kirjasta


Luin eilen kirjan TIETÄJISTÄ KUPPAREIHIN, kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa. Kirjoittaja on Jane Tuovinen ja vuodelta 1984. Tämän uudempaa kirjaa ei kotokunnan kirjastosta tästä aiheesta löytynyt, pitää vielä joskus selvittää isommasta kirjastosta.

Mutta itse kirja herätti enemmän ajattelua ja kysymyksiä kuin selkeää kuvaa asiasta. Nämähän ovat vähän henkimaailman juttuja eli uskokoon ken voi, mutta minusta oli mielenkiintoista saada lyhyt yleiskatsaus asiasta. Kirjassa käydään läpi hieronta, nikamien käsittely eli niksautus, kuppaus ja suoneniskentä, taulaaminen, rohdoilla parantaminen, maasäteilym verenpysäyttäminen ja henkiparannus. No, nuo kaksi ensimmäistähän minua kiinnostaa, mutta sainpahan ensimmäistä kertaa eläissäni kuulla taulaamisesta tai maasäteilystä...

Ajatuksia tietenkin pyörii päässä vaikka kuinka, mutta se mikä nousi päällimäiseksi on halu parantaa. Ihmiset, joilla oli pyyteetön halu auttaa toista (oli keino mikä hyvänsä), tekivät sen hyvästä sydämestä ja halusta auttaa. Parantajat eivät tavallisesti pyytäneet palkkaa eivätkä mainostaneet toimiansa; tieto kulki suusta suuhun. Näin lienee nykyäänkin?! Puoskarit ja hyödyntävoittelijat ovat asia erikseen. Niinpä.

Niksauttelijoilla ja hierojilla, joista tässä kirjassa kerrottiin, oli kuitenkin tietämystä ja oppia myäs ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta, vaikkakin käsillä tekemistä ja sormilla tuntemista korostettiin. Siis tyhjästä ei nyhjästy eikä sitä tehdä nykyäänkään.

Hieroja ei pyri parantamaan ketään, vaan auttaa lievittämällä vaivoja ja helpottamaan oloa parhaan kykynsä ja tahtonsa mukaan. Mitä tekee jäsenkorjaaja? Samaa kuin hieroja, mutta käyttää vähän erilaisia menetelmiä, jotka on vuosien saatossa hyviksi havaittu. No mitä minä sitten haluan tehdä? Oppia jotain tästä elämästä.

Hyvää uutta vuotta, se tulee ihan kohta!

perjantai 22. joulukuuta 2006

Kirja-arviota

Luin tässä taannoin Hannes Karppisen omaelämänkerrallisen kirjan Parantajan tie (Otava, 1998). Kirja keskittyi kertomaan hänen lapsuudestaan (joka oli köyhä), varhaisesta työhön joutumisesta ja sittemmin tiestä parantajaksi. Karppinen ei ole kalevalainen jäsenkorjaaja, vaan kansanparantaja, joka on ammentanut oppinsa muilta parantajalilja ja lisännyt omien havaintojen ja tutkimuksensa mukaan uusia elementtejä työhönsä.

Karppinen on tehnyt yhteistyötä sekä lääkäreiden että kansanparantajien kanssa ja kirjasta välittyy laaja osaaminen ja anatomian (ja osin fysiologian) tuntemus, mutta kovin tieteelliseksi kirjaa ei voi kutsua. Enemmänkin se kehuu tekijää asiakkaiden kiitostekstien kautta ja itse kirjoittajakin luo kuvaa miltei erehtymättömästä hoidosta. En epäile, etteikö Karppinen olisi loistava parantaja, mutta missään nimessä objektiivinen eikä kaikin osin eden analyyttinen kirja ei ole.

Kirja on tehty elämäkerraksi, ja sellaisena se toimii ja viihdyttää (alkuosan; sitten lukija puutuu). On hyvä, että suomalaisesta, perinteisestä kansanparannuksesta on kirjoitettu edes tämän verran; myös Karppisen laajaa osaamista on täten tullut edes pieni siivu dokumentoitua. Karppisen työtä jatkaa hänen poikansa, jonka kanssa työ käsittääkseni jatkuu edelleen.

tiistai 19. joulukuuta 2006

Opiskeleminen jäsenkorjaajaksi


Ja sit asiaan! Kerron tässä miten olen aloittanut opiskelemiseni kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi. Koulutustahan järjestää Kansanlääkintaseura ja se kestää kaikkiaan 3½ - 4 vuotta. Koulutus jakautuu vuosittaisesti:
1) peruskoulutukseen, jonka jälkeen opiskelija on oppipoika
2) jatkokoulutukseen, jonka jälkeen voi käyttää kisällin nimitystä ja
3) seurantakoulutukseen, jonka suoritettuaan on kalevalainen jäsenkorjaaja.
Halutessaan voi suorittaa vielä näyttökokeen, jonka suorittanutta kutsutaan kalevalaiseksi kansanparantajaksi.
Minun tavoitteenani on tulla kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi noin kolmen vuoden kuluttua.

Oma koulutuspolkuni alkoi elokuussa 2007, jolloin aloitin peruskurssin.

Peruskursseilla teemme paljon käytännön harjoittelua toisilleen ja tutustumme otteisiin. Jokaisen lähijakson alussa opettaja suorittaa jäsenkorjauksen esimerkkiasiakkaalle, ja me opiskelijat pääsemme katsomaan, kommentoimaan, kyselemään ja huomaamaan mitä itse jo osaa ja ennen kaikkea mitä vielä emme osaa. Tavoitteena on, että saamme alusta asti kokonaisvaltaisen näkemyksen hoitamisesta. Jokainen esimerkkihoitotilanne on ainutlaatuinen, joskin opettaja käy asiat läpi aina samassa järjestyksessä.

Lähipäivien välillä teemme ja kirjaamme muistiin vähintään 15 asiakashoitoa, jotka tietenkin alkuvaiheessa ovat enemmänkin harjoittelua kuin hoitamista. Koulutuksessa on käytössä opintokirja, johon merkitään käydyt kurssit ja harjoittelut. Harjoittelussa käytetään potilasseurantalomaketta, joka on kehitetty yhdessä Kuopion yliopiston kanssa.

Jos peruskurssin tarkempi sisältö kiinnostaa, niin katso se wikistäni.

Ja asiathan kuulostavat simppeleiltä, kun ne on kuvattu paperilla tai kuvaruudulla, mutta miltä opiskelu oikeasti on tuntunut?

No, mielenkiintoiselta tietenkin. Ja äärimmäisen haastavalta! Tämä jos mikä vaatisi kärsivällisyyttä ja herkkyyttä, mikä aika välillä tuntuu olevan hukassa. Uskon, että rippunen pitkäkestoista toimintamuotoa on tähänkin takkiin jo tarttunut, mutta aika usein tuntuu turhauttavalta, kun ei osaa, ei tiedä eikä voi. Hoitotyötä ja ihmisen kohtaamista täytyy vaan harjoitella ja opetella kunnioittamaan toista ihmistä ja ennenkaikkea hänen kehoaan! Ja kyllä se niin on, että suurin osa tästä työstä tehdään sitten loppujen lopuksi suuvärkillä, joskin näpit ovat jäsenkorjauksessa avainasemassa. Mutta edes näpit eivät riitä, niiden on kohdattava asiakkaan keho ja löydettävä yhteinen sävel. Eikä edes jäsenkorjaaja tee ihmeitä (vaikka joskus olen sellasestakin kuullut), vaan jokaisen on itse haluttava parantua ja hoitaa itseään.

Mutta tähän mennessä olen oppinut, että en osaa. Se mitä en osaa, on vielä vähän hakusessa, mutta luja usko tulevaan ja kyseenalaistaminen ajaa minua eteenpäin. Tiedän jo toki otteita ja tapoja, joilla voi lievittää lihasten ja nivelten kireyttä, mutta enpä juuri muuta. Mutta näilläkin otteilla voi tuoda mielenkiintoa (hierojan) työhön, helpotusta moniin vaivoihin ja ymmärtää hippusia ihmisen anatomiasta.

torstai 14. joulukuuta 2006

Reaaliaikaa


Jeps joo. Täällä ollaan taas Heinolan Opekossa opiskelemassa mobiileja asioita ja tutustumassa uusiin juttuihin. Eli täältä samasta paikasta viime jaksolla sain suuren inspiraation aloittaa tämä toinen blogi ja alkaa käyttää sitä oppimista silmällä pitäen. No joo, tämä blogi on enemmän tällaista tajunnan virtaa, mutta wikiä siis aion ihan oikeesti käyttää opetuksessa ja oppimisessa. Joululomalla pitää tekaista se kehittämistyö tuonne wikiin...
Ja nyt tuo Tuija laitetaan kommentoimaan. Jotta sekin saadaan toimimaan... ja sitten avataan Tuijalle oma blogi.
Ja valokuva... hetkinen...

tiistai 28. marraskuuta 2006

Kansa sairastaa

Blogissa on tulollaan jonkunmoisissa synnytystuskissa koottua ja sekavaa tietoa suomalaisista kansansairauksista (paitsi ei vielä tuki- ja liikuntaelimistön, hermoston eikä psyykkisistä). Saa osallistua eli kirjoittaa ja linkittää omia hyviä juttujaan.
Homma jatkunee taas joku päivä. Siis wikiin...

perjantai 24. marraskuuta 2006

Paina mielees ja muista!


Joopa. Kun ei enää jää mikään päähän kerrasta eikä kahdestakaan, niin kokeillaanpa auttaako tänne kirjaaminen muistamista. Luita kävin potkimassa lähimettän puihin... Tämä on omaa oppimisprosessiani ei totuuksia!


Siis Olkavarteen vaikuttavat lihakset ovat aiheena. Toivottavasti menee oikein!
TEHTÄVÄ: Mitkä lihakset oheisessa kuvassa venyvät? Mitkä ovat venyvien lihasten vastaparit (mikä se oikea termi on?)? Tässähän pitää ottaa huomioon jo kyynärvarteenkin vaikuttavat lihakset... Vastaa wikiin, mä en osaa.
Tarkista termit supinaatio ja pronaatio!

Teres MAJOR (koska kiinnittyy christa minorikseen eli "etupuolelle"), deltoiodin clavicularis, subscapularis, pectoralis major. Supraspinatus on sekä sisä- että ulkorotaatiossa mukana!



  • Ulkorotaattoreja:

Teres MINOR (koska menee tub. majukseen eli "lateraaliin"), infraspinatus=ULKOKIERTÄJÄ (myös tub. majukseen!), deltoidin spinalis-osa. Supraspinatus edelleen molemmissa.



  • retroversio: deltoidin acromialis ja latissimus dorsi.

  • anteversio: deltoidin clavicularis ja pectoralis major.



  • Abduktoreja on "vain 2": supraspinatus (tekee siis ihan mitä vaan) ja deltoidin acromialis.

  • Adduktiossa ovat mukana "kaikki": coracobrachialis, pectoralis maj, subscapularis, deltoidin spinalis ja clavicularis, teres major JA minor sekä latissimus dorsi.

Latissimus ja pectoralis major siis pitää kädet lähellä vartaloa (muuten ne lähtis lentoon).


Ja joku voisi kirjata kaikki origoineen, insertioineen ja funktioineen wikiin.


torstai 23. marraskuuta 2006

Ja oppi levitköön kautta maan!

Koska aiheena on näitten juttujen käyttäminen opetuksessa, niin haluan vain mainita, että olen Heinolassa tekemäämme loistavaa, upeaa ja tuikitarpeellista ranteen kuntoon keskittyvää multimediaista aihiotamme esitellyt kollegoille täällä Tampereen aikkarin sote-puolella. Ja näin innostanut kaikkia kouluttajia käyttämään MovieMakeria ja jopa opettanut sen käyttöä.
Täällä kamerat laulaa ja materiaalia syntyy... On sitä opiskelijoilla ihmettelemistä!

Mutta aihiosta siis kiitos tennis-kössi-karaoke-tiimille! Ihan julkiseen levitykseen asti en ole vielä laittanut, joten alkaa odotelko teosto-korvauksia...vielä!

Muuten olen työstänyt tuolla wikin puolella jäseniä ja korjauksia. Käy katsomassa!

perjantai 17. marraskuuta 2006

Uusi aika


Kiitos kavereille. Nyt olen esitelly blogini ja wikini ryhmässä ja katsotaan millaisia kommentteja saan. Viikonloppuna yritän viedä ergonomia/ergonomiaton kuvat wikiin, joten siitä pääsee sitten katsomaan. Ja harrastan tietenkin taukojumppaa...
:-) Mukavaa viikonloppua kaikille!
Päivä meni rattoisasti ja saatiin hyvä hiki pintaan! Jostain syystä mulla tuo liikunta otti enemmän ääneen kuin lihaksiin...
Tässä on nyt sitten se luuranko. Nimeä luut! :-)

torstai 16. marraskuuta 2006

Tähän tulee linkki wikiin

Heti kun pääsen sen kanssa sinuiksi. Mutta nyt konkreettiset hommat kutsuvat.
No joo, vihdoinkin ymmärsin miten toi wiki toimii. Se löytyy linkkilistasta nimellä katanpolun wiki.

Tähän opetteluun tuntuu menevän aikaa ja pahinta on se, että uppoutuu (jälleen kerran) tänne koneeseen eikä näe eikä kuule mitään. Mikä ei kyllä ole kauhean terveellistä pidemmän päälle. Ja kun oikeastaan päivän aihe on ergonomia.

Mutta tyvestä puuhun ja sillai... tässä metsikössä vaan tuntuu olevan näitä puita enemmän kuin ehtii nähdä. Linkki sinne ja tänne ja tonne, mutta odottaa nyt vielä hetkinen, kyllä tästäkin vielä tulee oikea asiapitoinen blogi. Käynnistys tuottaa vähän ylimääräisiä hiukkasia. Kärsivällisyyttä.

JA ystäväiset, jotka tänne ohjaan: kommentoikaa vaikka vaan että hyvää päivää, mutta kommentoikaa, niin päästään eteenpäin ja seuraavaksi avataan yhteinen blogi/wiki.

keskiviikko 15. marraskuuta 2006

Polku alkaa tämäkin


Intoa piukassa kokeillaan uutta blogia... katsotaan rauhassa mitä ja mistä asiasta tänne syntyy juttua. Tavoitteena olis saada mukaan vähän kuviakin, mutta parempi katsoa ennen kuin tipahtaa.

Aihealueena tulee kuitenkin olemaan hoitaminen, hierominen, jäsenkorjaus ja yleinen elämänmenon mietiskely.