Näyttö menossa

Ja kyllä elämä hoitaa... sunnuntain ja maanantain välisen yön tyttö ripuloi eli ei tarvinnut jännittää aamun näyttöä, kun oli muuta tekemista. Vessa meni tukkoon ja sitä sitten availtiin pitkin päivää, huisaa. Aamulla oksensi koira, joten fiilis oli unelias ja sekava. Näyttö meni kuitenkin hyvin!

Tiistai-aamuna Sumatralla järisi maa 6,0 ja 6,3 Richterin asteikolla. Jaa entäs sitten? No mies sattuu olemaan juuri Sumatralla ja menossa Hong Kongiin. Toivottavasti pääsee lähtemään. Eli hierontanäytössä oli ajatukset juuri ihan vaan hieronnassa eikä yhtään missään muualla?! No ei. Onneksi toiminta tuli selkärangasta, ajatuksia en saanut kiinni koko aikana. Onnekseni mies soitti juuri ennen h-hetkeä, että on kunnossa ja lähdössä kentälle. Näytön jälkeen taas soitti terveydenhoitaja koulusta, että tyttö on uudelleen kipeä...

Sellaista se on, elämä! Mutta näyttö meni hyvin, kai?!

Viime hetken tunnelmia, eka näyttö

Lainaan hierojaoppilas Juhaa Punkaharjulta:

Siitä asti, kun ihmiset on jaettu luokkiin,
on ollut luokattomia ihmisiä.
Siitä asti, kun on napanuorat katkottu, on syntynyt ihmisiä, jotka eivät ole
löytäneet enää elämän lankaa, joka johdattaisi ja josta voisi pitää kiinni.

Siitä asti, kun alkoi ajanlasku, ei enää ole ollut aikaa,
ei toisille sieluille, eikä sydämille.
On vain kello kahdeksan viiva kuusitoista,
tai neljäkymmentäviisi minuuttia.

On unohtunut täysin, että sielujen ja sydänten korkeakoulussa ei tunneta aikaa.

Toivon, että en enää koskaan unohda.

4.3.2007