Jopa!
On siis jo kotouduttu ja eletty lomaelämää muutama päivä...
Lensimme likan kanssa Charlotesta Chicagoon (vain 15 min .odottelua kentältä nousuun, kun oli jonoa kiitoradoilla) ja kolmen tunnin vaihdolla Tukholmaan. Selvisimme Chicagossa oikein hyvin, sillä 11-v:n silmät bongaa helposti oikeat kyltit! Atlantin ylitys oli tylsä, sillä olimme koneen perällä ja elokuvat eivät pyörineet kunnolla. Lähdettiin Chicagosta iltapäivällä puol 5 ja olimme perillä aamulla puol 8! Lento kesti siis 8 tuntia eli meiltä ryöstettiin yö matkan aikana. Ja nukuttiinko: no ei hetkeäkään!
Hauskinta, tai traagisinta tai mielenkiintoisinta oli se, että vieressämme istui yksin matkustava 6-vuotias(!) tyttö, joka tuli isovanhempiensa luokse Tukholmaan. Tosi urhea ja reipas, matkusti kiltisti, katseli elokuvia ja nukkuikin loppumatkan. Likalle oli siis seuraa ja pääsi käyttämään englantia; hyvin sujui jutustelu, paria sanaa taisi kysyä äidiltä!
Tukholmassa ei sitten enää ollut niin kivaa, sillä odotusaikaa oli yli 7 tuntia eikä todellakaan jaksanut lähteä kaupungille haahuilemaan. Miehen kultakorttia ja pääsyä loungeen tuli ikävä! Mutta kului se aika dekkaria lueskellen (likka nukkuikin pari tuntia) ja lento koto-Pirkkalaan lähti ajallaan. Lähtöporttia tosin vaihdeltiin, mutta perille päästiin hyvin. Olemme siis maailmanmatkaajia!
Oli ihanaa palata kotiin ja päästä saunaan ja omaan sänkyyn. Tosin kumpikin sammui vuorollaan sohvalle... nukuinkin sitten iltakahdeksasta päivä yhteen eli sekoitin unirytmin kokonaan... Onneksi on loma ja nyt kun on nukkunut viisi yötä omassa sändyssä, niin uni löytyi jo kahdelta yöllä. Eli ei ihan helposti käänny sisäinen aikani, onneksi ei ole tarvinnut mennä töihin!
Mutta en ole ainoa väsynyt perheessä: koira oli kolmen viikon touhulomalla Kangasalla ja palasi tyytyväisenä kotiin.Iltapissin jälkeen se jysähti matolleen ja alkoi kuorsata. Emäntä sitten hipsi yöllä kahden aikaan tekemään voileipää itselleen ja hämmästyi, kun koira ei tapansa mukaan tullut keittiön ovelle kärkkymään osaansa. Eikä herännyt, vaikka tein sille oman leivän ja tiputin sen ruokakulhoon! Sitten menin heiluttamaan leipää kuonon edessä, mutta myös hajuaisti oli labukalla umpisten unessa. Kun sitten sanoin koiran nimen, se nosti päästä, hotkaisi kuonon edessä odottavan leivän, jysäytti päänsä takaisin lattialle ja jatkoi kuorsaamista. Maistui yöllinen voileipä hyvältä portaalla istuen, nauraen ja kuorsaavaa koiraa kateellisesti katsellen.
Onneksi Jussi on tulossa eli keskikesä on juhlaa. Tänään satoi rakeita on ukkostanut pariin otteeseen oikein kunnolla! Juhannussaunassa sitten lämmetään...
On siis jo kotouduttu ja eletty lomaelämää muutama päivä...
Lensimme likan kanssa Charlotesta Chicagoon (vain 15 min .odottelua kentältä nousuun, kun oli jonoa kiitoradoilla) ja kolmen tunnin vaihdolla Tukholmaan. Selvisimme Chicagossa oikein hyvin, sillä 11-v:n silmät bongaa helposti oikeat kyltit! Atlantin ylitys oli tylsä, sillä olimme koneen perällä ja elokuvat eivät pyörineet kunnolla. Lähdettiin Chicagosta iltapäivällä puol 5 ja olimme perillä aamulla puol 8! Lento kesti siis 8 tuntia eli meiltä ryöstettiin yö matkan aikana. Ja nukuttiinko: no ei hetkeäkään!
Hauskinta, tai traagisinta tai mielenkiintoisinta oli se, että vieressämme istui yksin matkustava 6-vuotias(!) tyttö, joka tuli isovanhempiensa luokse Tukholmaan. Tosi urhea ja reipas, matkusti kiltisti, katseli elokuvia ja nukkuikin loppumatkan. Likalle oli siis seuraa ja pääsi käyttämään englantia; hyvin sujui jutustelu, paria sanaa taisi kysyä äidiltä!
Tukholmassa ei sitten enää ollut niin kivaa, sillä odotusaikaa oli yli 7 tuntia eikä todellakaan jaksanut lähteä kaupungille haahuilemaan. Miehen kultakorttia ja pääsyä loungeen tuli ikävä! Mutta kului se aika dekkaria lueskellen (likka nukkuikin pari tuntia) ja lento koto-Pirkkalaan lähti ajallaan. Lähtöporttia tosin vaihdeltiin, mutta perille päästiin hyvin. Olemme siis maailmanmatkaajia!
Oli ihanaa palata kotiin ja päästä saunaan ja omaan sänkyyn. Tosin kumpikin sammui vuorollaan sohvalle... nukuinkin sitten iltakahdeksasta päivä yhteen eli sekoitin unirytmin kokonaan... Onneksi on loma ja nyt kun on nukkunut viisi yötä omassa sändyssä, niin uni löytyi jo kahdelta yöllä. Eli ei ihan helposti käänny sisäinen aikani, onneksi ei ole tarvinnut mennä töihin!
Mutta en ole ainoa väsynyt perheessä: koira oli kolmen viikon touhulomalla Kangasalla ja palasi tyytyväisenä kotiin.Iltapissin jälkeen se jysähti matolleen ja alkoi kuorsata. Emäntä sitten hipsi yöllä kahden aikaan tekemään voileipää itselleen ja hämmästyi, kun koira ei tapansa mukaan tullut keittiön ovelle kärkkymään osaansa. Eikä herännyt, vaikka tein sille oman leivän ja tiputin sen ruokakulhoon! Sitten menin heiluttamaan leipää kuonon edessä, mutta myös hajuaisti oli labukalla umpisten unessa. Kun sitten sanoin koiran nimen, se nosti päästä, hotkaisi kuonon edessä odottavan leivän, jysäytti päänsä takaisin lattialle ja jatkoi kuorsaamista. Maistui yöllinen voileipä hyvältä portaalla istuen, nauraen ja kuorsaavaa koiraa kateellisesti katsellen.
Onneksi Jussi on tulossa eli keskikesä on juhlaa. Tänään satoi rakeita on ukkostanut pariin otteeseen oikein kunnolla! Juhannussaunassa sitten lämmetään...
Tekstit
