Kertausta/pointteja asioista

Fysikaalisesta hoidosta: pintalämpö- ja kylmähoidot sekä vesihieronta. Fys. hoito tarkoittaa ärsytystä, jota pyritään saamaan termisin, sähköisin tai mekaanisin keinoin! Reaktio tulee lämpötilan muutoksesta.
Lämpöhoidoista:Lämpö siirtyy kudoksiin johtumalla. Lämpö rauhoittaa, sidekudoksen kimmoisuus kasvaa, kipu vähenee, nivelpussin väliaineen viskositeetti kasvaa, hermon johtamisnopeus kasvaa...

Milloin erityisesti hyväksi: reuma, traumojen jälkitilat, rentoutus, kivunlievitys
Kontraindik: ihottuna tai haava/tulehdus, sydän, alentunut ihotunto, kasvain, heikentynyt valtimoverenkierto. Kommunikaatio!

Ja kylmähoidoista: Auttaa tehokkaasti kipuun, koska hidastaa hermoimpulssin johtumista ja vähentää kipua aistivien reseptorien toimintaa. Verisuonet supistuu, jolloin turvotus vähenee ja aineenvaihdunta hidastuu. Verisuonten toiminta hidastuu. Teho syvemmälle kuin lämpöhoidossa! Hoidon päätyttyä keho lämmittää itse itseään nopeasti ja tehokkaasti. Tulehdus vaatii lämpöä eli kylmä estää tuledusta.
Mihin: kipuun, kramppeihin, tulehduksiin, issiakseen, nivelturvotukseen...
Milloin siis ei: jos ei halua, ihotunto, iskeeminen kudos, allergia!

Hieronnassa varottavat alueet: malleolusten taustat (n. tibialis, art. tibialis post., vena tib.post.), akilles, fossa poplitea (v.a.n), peroneus-hermo (caput fibulasta 2 cm alas), patella +ympäristö, luiset alueet, nervus aschiadicum (jos oireilee), reiden med. reuna, trochanter major varoen, kyljet?!, lavan lat. trigger-piste, nervus radialis olkavarressa on pinnassa, kaula- ja solisaukko, korvan taustat, periaostiat kaikkialla, nivustaive (v.a.n), rannekanava, kyynärtaive, olkavarressa käden med. keskus (v.a.n), axilla.

Ristikkäisoireyhtymästä&ryhdistä ja siihen liittyen meillä on siis ns. kireitä lihaksia: kaularangan ojentajat (erector spinae, splenius cervicis&capitis, trapeziuksen desc., rectus capitis post. maj&min,. obliquus capitis sup&inf), levator scap., mm. scalenus (kylkiluun kannattajat), pectoralikset, erector spinae ja quadratus lumborum (lannerangan ojentajat!), iliopsoas, rectus femoris (lonkan koukistajat), triceps surae=pohje=nilkan ojentaja.

Heikkoja lihaksia ovat: pään nyökkääjät (longus colli&capitis, scalenus ant, rectus capitis ant, supra- ja infrahyoideum, sternocleidomastoideus), serratus anterior, trapeziuksen transversa ja ascendes, rhomboideus, syvät paraspinaalit=selän ojentajat, rectus abdominis, gluteus max, gluteus med ja tensor fascia latae (=loitontajat), polven koukistajat (biceps femori, semitendinosus, semimembranosus, polven ojentaja (=rectus femoris.

Kuka muistaa hieronnan kontraindikaatiot?

Ihoinfektiot (mm. follikuliitti,haavat, erysipelas, märkärupi), syvät laskimotukokset, suonikohjut, kasvaimet, luomet!, keskushermostoperäiset sairaudet (halvaus), hemofilia, ihosairaudet, vammat!, verenkiertohäiriöt ja iskeeminen kudos, tyrä!, imurauhaset!, infektio, bursitis!, verisuoniproteesit, sydän, reuma!, osteoporoosi!

Aiemmin tekemäni muistiinpanot lihaksista löytyvät wikistä.

Toisesta lukemastani kirjasta

Luin eilen kirjan TIETÄJISTÄ KUPPAREIHIN, kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa. Kirjoittaja on Jane Tuovinen ja vuodelta 1984. Tämän uudempaa kirjaa ei kotokunnan kirjastosta tästä aiheesta löytynyt, pitää vielä joskus selvittää isommasta kirjastosta.

Mutta itse kirja herätti enemmän ajattelua ja kysymyksiä kuin selkeää kuvaa asiasta. Nämähän ovat vähän henkimaailman juttuja eli uskokoon ken voi, mutta minusta oli mielenkiintoista saada lyhyt yleiskatsaus asiasta. Kirjassa käydään läpi hieronta, nikamien käsittely eli niksautus, kuppaus ja suoneniskentä, taulaaminen, rohdoilla parantaminen, maasäteilym verenpysäyttäminen ja henkiparannus. No, nuo kaksi ensimmäistähän minua kiinnostaa, mutta sainpahan ensimmäistä kertaa eläissäni kuulla taulaamisesta tai maasäteilystä...

Ajatuksia tietenkin pyörii päässä vaikka kuinka, mutta se mikä nousi päällimäiseksi on halu parantaa. Ihmiset, joilla oli pyyteetön halu auttaa toista (oli keino mikä hyvänsä), tekivät sen hyvästä sydämestä ja halusta auttaa. Parantajat eivät tavallisesti pyytäneet palkkaa eivätkä mainostaneet toimiansa; tieto kulki suusta suuhun. Näin lienee nykyäänkin?! Puoskarit ja hyödyntävoittelijat ovat asia erikseen. Niinpä.

Niksauttelijoilla ja hierojilla, joista tässä kirjassa kerrottiin, oli kuitenkin tietämystä ja oppia myäs ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta, vaikkakin käsillä tekemistä ja sormilla tuntemista korostettiin. Siis tyhjästä ei nyhjästy eikä sitä tehdä nykyäänkään.

Hieroja ei pyri parantamaan ketään, vaan auttaa lievittämällä vaivoja ja helpottamaan oloa parhaan kykynsä ja tahtonsa mukaan. Mitä tekee jäsenkorjaaja? Samaa kuin hieroja, mutta käyttää vähän erilaisia menetelmiä, jotka on vuosien saatossa hyviksi havaittu. No mitä minä sitten haluan tehdä? Oppia jotain tästä elämästä.

Hyvää uutta vuotta, se tulee ihan kohta!