Luin eilen kirjan TIETÄJISTÄ KUPPAREIHIN, kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa. Kirjoittaja on Jane Tuovinen ja vuodelta 1984. Tämän uudempaa kirjaa ei kotokunnan kirjastosta tästä aiheesta löytynyt, pitää vielä joskus selvittää isommasta kirjastosta.
Mutta itse kirja herätti enemmän ajattelua ja kysymyksiä kuin selkeää kuvaa asiasta. Nämähän ovat vähän henkimaailman juttuja eli uskokoon ken voi, mutta minusta oli mielenkiintoista saada lyhyt yleiskatsaus asiasta. Kirjassa käydään läpi hieronta, nikamien käsittely eli niksautus, kuppaus ja suoneniskentä, taulaaminen, rohdoilla parantaminen, maasäteilym verenpysäyttäminen ja henkiparannus. No, nuo kaksi ensimmäistähän minua kiinnostaa, mutta sainpahan ensimmäistä kertaa eläissäni kuulla taulaamisesta tai maasäteilystä...
Ajatuksia tietenkin pyörii päässä vaikka kuinka, mutta se mikä nousi päällimäiseksi on halu parantaa. Ihmiset, joilla oli pyyteetön halu auttaa toista (oli keino mikä hyvänsä), tekivät sen hyvästä sydämestä ja halusta auttaa. Parantajat eivät tavallisesti pyytäneet palkkaa eivätkä mainostaneet toimiansa; tieto kulki suusta suuhun. Näin lienee nykyäänkin?! Puoskarit ja hyödyntävoittelijat ovat asia erikseen. Niinpä.
Niksauttelijoilla ja hierojilla, joista tässä kirjassa kerrottiin, oli kuitenkin tietämystä ja oppia myäs ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta, vaikkakin käsillä tekemistä ja sormilla tuntemista korostettiin. Siis tyhjästä ei nyhjästy eikä sitä tehdä nykyäänkään.
Hieroja ei pyri parantamaan ketään, vaan auttaa lievittämällä vaivoja ja helpottamaan oloa parhaan kykynsä ja tahtonsa mukaan. Mitä tekee jäsenkorjaaja? Samaa kuin hieroja, mutta käyttää vähän erilaisia menetelmiä, jotka on vuosien saatossa hyviksi havaittu. No mitä minä sitten haluan tehdä? Oppia jotain tästä elämästä.
Hyvää uutta vuotta, se tulee ihan kohta!
Mutta itse kirja herätti enemmän ajattelua ja kysymyksiä kuin selkeää kuvaa asiasta. Nämähän ovat vähän henkimaailman juttuja eli uskokoon ken voi, mutta minusta oli mielenkiintoista saada lyhyt yleiskatsaus asiasta. Kirjassa käydään läpi hieronta, nikamien käsittely eli niksautus, kuppaus ja suoneniskentä, taulaaminen, rohdoilla parantaminen, maasäteilym verenpysäyttäminen ja henkiparannus. No, nuo kaksi ensimmäistähän minua kiinnostaa, mutta sainpahan ensimmäistä kertaa eläissäni kuulla taulaamisesta tai maasäteilystä...
Ajatuksia tietenkin pyörii päässä vaikka kuinka, mutta se mikä nousi päällimäiseksi on halu parantaa. Ihmiset, joilla oli pyyteetön halu auttaa toista (oli keino mikä hyvänsä), tekivät sen hyvästä sydämestä ja halusta auttaa. Parantajat eivät tavallisesti pyytäneet palkkaa eivätkä mainostaneet toimiansa; tieto kulki suusta suuhun. Näin lienee nykyäänkin?! Puoskarit ja hyödyntävoittelijat ovat asia erikseen. Niinpä.
Niksauttelijoilla ja hierojilla, joista tässä kirjassa kerrottiin, oli kuitenkin tietämystä ja oppia myäs ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta, vaikkakin käsillä tekemistä ja sormilla tuntemista korostettiin. Siis tyhjästä ei nyhjästy eikä sitä tehdä nykyäänkään.
Hieroja ei pyri parantamaan ketään, vaan auttaa lievittämällä vaivoja ja helpottamaan oloa parhaan kykynsä ja tahtonsa mukaan. Mitä tekee jäsenkorjaaja? Samaa kuin hieroja, mutta käyttää vähän erilaisia menetelmiä, jotka on vuosien saatossa hyviksi havaittu. No mitä minä sitten haluan tehdä? Oppia jotain tästä elämästä.
Hyvää uutta vuotta, se tulee ihan kohta!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti